Kirjastovirkailija

Eilen sivistyslautakunnan kokouksessa käsiteltiin uuden kirjastovirkailijan palkkaamista eläkkeelle siirtyvän virkailijan tilalle. Lautakunnasta asia siirtyy nyt hallituksen pöydälle. Toivon ja uskon, että kunnanhallitus on myötämielinen pyynnölle saada täyttää vapaaksi jäävä toimi uudella kirjastoammattilaisella, koska tarvetta kyllä olisi. Ja niiden tietojen perusteella mitä minulla on vastaavista vapaista paikoista, myös kiinnostuneita ja päteviä hakijoita riittää.

Jos lupa saadaan, uusi henkilö aloittaisi suunnitelmien mukaan syksyllä ja hänen vastuullaan olisi mm. kirjavinkkaus alakoululaisille.

Aki

Valmista tuli

Remontti on sitten tältä erää ohi. Asiakkaat ovat jo nähneet työn jäljen sisäkatossa eri puolilla taloa, mutta viimeisimpänä valmistuivat henkilökunnan tilat. Merkittävin muutos oli keittiössä, joka sai osin uudet keittiökalusteet ja hellan. Hella taisi tulla käytettynä jostain muualta, mutta on se meille kuin uusi. Myös seinät ja katto siloiteltiin uuteen kuosiin. Näin olemme lopettaneet varastossa retkeilyn ja palasimme takaisin vanhalle taukopaikalle.

Valoisampi ja virkeämpi ilme vaikuttaa työviihtyvyyteen kummasti. Pikaisesti laskin, että jos jokaisena työpäivänä syö lounaansa töissä, niin karkeasti sellaiset 100 tuntia vuodessa tulee pelkästään sen vuoksi vietettyä aikaansa kirjaston keittiössä. Sitten kun laskee päälle kaikki kahvitauot ja lähes viikottaiset kokoukset, niin kertyyhän niitä tunteja. Kyllä sitä mieluummin oleilee viihtyisässä kuin vähemmän viihtyisässä tilassa.

Mutta kyllä nyt kelpaa ja näillä mennäänkin taas useampi vuosi eteenpäin.

Aki

Lounaalla uusitussa keittiössä.

Retkellä varastossa

Remontissa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että työt eivät juuri enää näy eivätkä haise asiakkaille. Siksipä onkin hyvä kertoa näin blogin välityksellä siitä missä mennään. Henkilökunnan sosiaalitilat (lue: keittiö, pukuhuone ja kylppäri) ovat olleet ilman ehostusta jo jonkin aikaa. Nyt ne saavat hieman uutta maalia pintaan ja muutenkin parannusta.

Keittiö paketissa.

Pukuhuone on jo tehty valmiiksi. Siellä, kuten muissakin tiloissa on seinät paikattu, laitettu lasikuitu pintaan ja maalattu koko komeus lopuksi. Tällä hetkellä kirjaston keittiö on toiminnan keskipisteessä. Siellä uusitaan seinäpintojen lisäksi keittiökaappien ovet ja kuivauskaapin osalta koko runko. Vanhat punaiset ovet vaihdetaan uusiin ja väriksi valikoitui vaalean harmaa, lähes valkoinen. Myös työskentelytaso uusitaan.

Tauolla kotiseutukokoelman äärellä.

Kun keittiö on työmaana, henkilökunta on joutunut siirtämään taukopaikkansa kirjavarastoon kotiseutukokoelman ja Digitointitilan viereen. Siellä onkin tiivis leiritunnelma keskellä kirjahyllyjä. Mutta ei siinä mitään, tunnelma on leppoisa ja vaihtelu virkistää. Jääkaappi ja muut kodinkoneet siirtyivät mukana, ja näin varastossa leijaileekin milloin kahvin ja milloin lounaan tuoksut.

Kirjastolaisten kevätleiristä huolimatta niin kotiseutukokoelma kuin Digitointitilakin ovat aivan normaalisti käytettävissä. Valitettavasti kahvit eivät kuulu tarjoiluun.

Kirjaston keittiö hajasijoitettuna varastoon.

Se tässä tavaroiden siirtelyssä on hyvä, että samalla tulee vähän inventoitua kaappien sisältöä. Vuosien aikana keittiöönkin oli päässyt kertymään yhtä sun toista kippoa ja kappoa, joita voimme nyt kätevästi siivota pois. Uusiin kaappeihin kannamme takaisin vain ne, joilla on vielä jotain käyttöä. Alustavan tiedon mukaan keittiön uusi kaappi ja kaapinovet asennetaan tällä viikolla. Ehkä viikon päästä pääsemme jo muuttamaan takaisin vanhalle tutulle taukopaikalle.

Aki

Tulokulmia Fingerporiin

 

Yleensä selitystä

Tarvitseeko tätä edes kuvailla? Puujalat kolisevat ja alapääviittaukset tirskauttavat suomalaista lukijaa jo mitälie vuotta (Helsingin Sanomissa kahdeksatta). Jonkin sortin tutkija Heimo Vesa, elämäntapatupakoitsija Rivo-Riitta ja asiayhteydestä yleensä irrotettu kaupunginjohtaja Homelius sekä ankkamaisen monessa jobissa toheloinut Allan ovat tuttuja sen verta monelle, että taitavat löytyä jo kansantajun tuolta puolen, kulttuuriperimän kellareista. Kukin mainituista henkilöistä on saanut naamansa kovakantista koristamaan. Kahdeksannen Fingerpori-kokoelman kannesta löytyy Heimon tuhoisan lemmikin ruma karvainen kuono. Rietihän se siinä.

”Hopi intiaanit kynttilät korvat” – Google haku

Fingerpori on ainutlaatuinen sarjakuva monella tavalla. Hämmennyksen herätys on yksi sen hienoimmista piirteistä. Fingerporin vitsit ja viittaukset lentävät kaikilta ohi joskus, toisilta tosin useammin kuin muilta. Jokaisen keskustelufoorumin arvo voidaan mitata sen sisältämästä ”Selitä Fingerpori”-ketjusta: huonoilla foorumeilla sitä ei ole, hyvistä typerimmillä ihmetellään ”Siinä on mies paikallaan”-strippiä.

Ja mitä yhteistä on Oetkerilla, pitsoilla ja natseilla? Veikkaanpa, että päivän Fingerpori lisää lukijoidensa kykyä etsiä tietoa netistä ja aiheuttaa piikkejä Googlen hakusanatilastoissa. Harmaat aivosolut tarvitsevat haasteita, kuten eräs kaiken kirjastossa paljastava etsivä sanoisi, ja tieto lisää hupia.

Hämmennys valistaa ja Fingerporin ajoittainen yleissivistävyys on maininnan arvoinen sivuvaikutus.

Närästävä närkästys ja tuohtuneet tuhannet (tai ainakaan mä ja yks Enska ei tykätty yhtään)

Eineksen pakkauskalvoon pitää puhkoa reikiä, jottei se räjähdä mikrossa. Myös kansanilmapiiriä pitää sorkkia, tökkiä ja pistellä, ettei se ummehdu ja tulehdu, käänny sisäänpäin ja tukehdu suljettuun ekosysteemiinsä. Tyhjiöpakkauksessa ei elä kuin ärtsyimmät bakteerit. Fingerpori on synonyymi ikävälle atraimelle, joka loukkaa tunteita, arvoja ja kapeita näköaloja, pistää reikiä tabujen ja tapojen kalvoon.

Herneet tunsivat ensikerran ilmavirran pinnoillaan kun Jeesus kehtasi sovittaa farkkuja Helsingin Sanomien sivuilla. Koliikkiaikuinen sai jonkun prosentin kansasta tuntemaan itsensä hieman loukatuksi. Valitukset ovat lennelleet kuin kottaraisparvet ja korpinen kansa on tämän tästä ensin kuumennut ja sitten taas jäähtynyt. Se on raitis ilma joka rauhoittaa, eikä sarjakuvakaan voi iäti ainaisesti kaivella edes suomalaisen mieltä ja muistia. Pahkasika taisi saada saman vaikutuksen aikaan suomalaisissa joskus 80-luvulla, mutta sen piikittelyä eivät kaikki kuulleet. Hesari on sentään valtakunnallinen kaupunkilehti.

Jeesus ja koliikkiset eivät ole ainoat Jarlan kohteet. Sarjakuvisti ei siedä, ei säästä huuhaa-hoitoja lainkaan. Homeopaatit, näennäesparantajat ja korvavalot saavat tämän tuosta tuta ansaitsemaansa pilkkaa. Myös natsit ovat olleet Jarlan aiheina teema-albumiksi saakka. Jarla on tussineen ja kynineen, sanaleikkeineen ja piikkeineen meille kenties erinomaisin vastine kuvia kumartelemattomalle, ja siten suomalaisille epätyypilliselle, länsimaalaiselle huumoriperinteelle, josta tykkäämme muiden tekemänä, mutta itse tehtynä vierastamme tai teemme huonosti, ja se on maininnan arvoista.

Secoituxen kultti ja tuuri

Kenties ennennäkemättömin vaikutus Fingerporilla on ollut suomalaiseen internet-kulttuuriin. Netistä on löytynyt enemmän tai vähemmän, onnistuneita ja (kauniisti ilmaistuna) karmeita remiksattuja, eli uudelleen kirjoitettuja, sarjakuvia. Ennen vanhaan piratisminoloisen ja siihen asti enemmänkin väännöksen kuin miksauksen suosituin kohde oli Kaiken Kansan Ankka. Kun Fingerpori tuli, sen ympärillä remiksauksen kulttuuri kukoisti. Netti täyttyi Jarlan eri stripeistä poimituista ruuduista uudelleen järjestettyinä ja kirjoitettuina. Ahkerimmat käyttivät Jarlan käsialasta skannattuja ääkkösiä ja jakoivat sitä toisilleen. Joidenkin fanien vaivasta näkee miten paljon he alkuperäismateriaalia arvostavat. Ruutujen on joskus vain oltava virheettömästi, vaikka niitä huumorimielessä riviin siirteleekin.

Miksattujen fingerporillisten laatu on laidasta laitaan, kuten sarjakuvaa lukeviakin. Välillä tuotokset ovat niin huonoja, että lukija itkee fyysiseksi äityvän kivun äärellä, ja välillä niin absurdeja, että lukija maistaa suussaan mitä sieniä miksaaja on syönyt. Remiksaus on netti-kulttuuria parhaimmillaan (vaikkakin useimmiten tekijänoikeusrikos), eikä sen kohteeksi valikoidu kuin harvat, ja Suomessa vielä harvemmat. Se on pohjimmiltaan kunnianosoitus, mistä tekijä on taatusti tietoinen.

Fingerpori sytytti lukijoidensa luovuuden. Se on puitteiltaan juuri oikeaa materiaalia johon fanit spontaanisti alkoivat asettaa omia ideoitaan. Fingerpori on innokkaimmille faneilleen kuin paperille painettu lego-palikka. Fingerporin remiksaus on ilmiönä Suomessa vertaansa vailla ja maininnan arvoista.

Sekoita, tuohdu tai hämmenny, meille kaikille on tarjolla oma mäki, jota liukua alas Fingerporiin, Pertti Jarlan ilahduttavan omintakeiseen maailmaan.

-ttt