Kirjoista ja kirjoittamisesta V - Hyvään alkuun päästy

Lupasin päivittää, kun 30 liuskaa on kasassa. Nyt on.
 

Tein lukuluettelon ennen kuin aloin kirjoittaa. Siitä tuli ainoastaan 20-kohtainen. Sanoin, että tehkää 30 lukua, mutta en maininnut, että aina se ei onnistu. Joskus tarinaan vaan ei saa määräänsä enempää lukuja. Se on ihan ok. Jos käy niin, että lukuja ei tule tarpeeksi ja tarina jää sanotaanko 80-liuskaiseksi, niin sitten se jää. Koskaan ei pidä väkisin täyttää tekstiä saadakseen jonkun tietyn liuskamäärän kasaan. Siitä ei tule sillä tavalla hyvä. Jos liuskamäärä jää pieneksi, niin sitten siitä syntyy pienoisromaani.

Minun oli helppo aloittaa kirjoittaminen, kun lähtökohta oli niin selvänä päässäni. Tein ensimmäisen luvun, joku 4 liuskaa samalta istumalta. Sen jälkeen käytin yhtä vanhaa novelliani, josta tein kakkosluvun pienillä muutoksilla. Sen vuoksi minulla on jo nyt 30 liuskaa kasassa. Uutta tekstiä olen tehnyt vain 19 liuskaa.

On hyvä, jos koneella on pieniä juttuja joille ei ole löytänyt mitään järkevää julkaisukanavaa. Niitä voi käyttää myöhemmin eri projekteissa. Minulla itselläni on koneella hiukan päälle 1200 tiedostoa tekstejäni. Toki jotkut ovat kahteen kertaan, eli 1. versio, 2. versio jne…Osa on kuitenkin pieniä tekstinpätkiä, joitain ideoita mitä on joskus tullut päähäni ja jotka olen tahtonut kirjoittaa ylös. Näistä on sitten hyvä valkata laajempiin projekteihin kohtia, jos on vaikka jumissa kirjoittamisensa kanssa.

Ehdin kirjoittaa kolme lukua, kun lukuluetteloon tuli muutos. Osasin odottaa sitä. Lukuluettelo ei koskaan pysy sellaisena joksi sen suunnittelee. Se johtuu siitä, että henkilöt alkavat elää. Ne tekevät mitä tekevät ja omaksi hommaksi jää kirjoittaa ne tekemiset ylös. Joku henkilö käyttäytyy siten, että sitä ei voi kirjoittaa tekemään jotain sellaista, jota on alun perin suunnitellut. Se ei vaan olisi uskottavaa ja ennen kaikkea se ei olisi oikein henkilöä kohtaan. Toinen syy, miksi lukuluettelo elää, on se, että usein kirjoittaessa tulee uusia ideoita päähän. Useimmat kannattaa unohtaa ja tehdä niistä juurikin niitä pieniä juttuja, joista kirjoitin aiemmin. Niitä voi sitten käyttää myöhemmin. Joskus päähän tulee niin hyvä idea, että se on yksinkertaisesti pakko saada mukaan. Siitä johdosta lukuluetteloon saattaa tulla yksi uusi luku ja kaikkein radikaalimmassa tapauksessa, koko lukuluettelo menee uusiksi, sillä idea on sellainen, että koko käsikirjoituksen suunniteltu loppu ei enää ole mahdollinen.

Tämä uusien ideoiden keksiminen ja henkilöiden syntyminen hengittäviksi olennoiksi on juurikin tämän touhun suola ja sen vuoksi tätä tahtoo tehdä aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Henry Aho