Kuinka valita luettava kirja?

On tullut aika sytytellä jouluvalot, leipoa piparit ja tortut, kirjoitella joulukortit ja mitä kaikkea perinteitä itse kullakin näin joulun lähestyessä on. Ennen kuin jouluun asti päästään, palailen vielä viime kesään.

Kirjastossa oli kesällä mahdollisuus pelata lukubingoa. Kirjoja valittiin kansikuvan, värin, nimen, tekijän yms. perusteella. Meilläkin bingoiltiin. Ahkerasti etsimme sopivia kirjoja iltasaduiksi ja välillä istuimme oikein varta vasten lukemaan kirjoja. Vaikka bingon pelaaminen itsessään oli hauskaa, huomasin sen hyödylliseksi muillakin tavoilla. Hyvin nopeasti meille jokaiselle muodostuu jonkinlainen tapa valita kirjat. Mitkä ne perusteet kenelläkin sitten ovat, mutta kangistumme kaavoihin nopeasti. Bingon avulla oli pakko avartaa omaakin valintaperustetta. Harvemmin tulee esimerkiksi valittua erityisesti kirjaa, jossa on omasta mielestä ruma kansi.

Luimme lukubingoon runokirjan,
ja erityisesti sitä varten askartelimmekin hatun.
Olihan lukubingossa tehtävänä lukea runo hattu päässä.

Kirjojen valintaan on ehkä hyvä pysähtyä hetkeksi. Pohdin omalta osaltani sitä, kuinka todella kirjan valitsen. Kirjasto on pullollaan kirjoja, hyviä kirjoja ja vielä parempia kirjoja, mielenkiintoisia kirjoja ja ei niin houkuttelevia kirjoja tai suorastaan luotaan työntäviä kirjoja. Kuinka lopulta lähden kotiin juuri tiettyjen kirjojen kanssa. Helposti tulen valinneeksi kirjan tutulta kirjailijalta. Sellaiselta, jonka jo tiedän kirjoittavan mielenkiintoisesti tai jonka teksti on mukaansa tempaavaa. Luen takakannen kuvauksen. Jos aihe tuntuu miellyttävältä, voi kirja tulla valituksi. Mutta valitettavan usein sorrun tarkastelemaan myös kirjan ulkonäköä. Miellyttääkö kansikuva, onko kirja kuinka paksu tai ohut, millainen fontti kirjassa on käytössä. Jos kirja ei ulkonäöllisesti miellytä, niin tarkoittaako se, että kirja on huono?

Kirjan kannet ja niiden tyyli muuttuvat ajan mukana. Vanhemmissa kirjoissa voi olla sellainen kansikuva, joka ei nykylukijan silmää miellytä. Toisaalta taas oikein vanha kirja voi herättää jo erilaisia tunteita. Toki myös tekstin tyyli muuttunee ajan mukana. Kirjoista tulee kenties nopeammin eteneviä, vähemmän ympäristöä kuvailevia ja aiheetkin voivat tietyltä osin muuttua. Onko siis niin, että vanhempi kirja on aikansa elänyt ja työnsä jo tehnyt? Joutavatko ne jo poistoon tai varaston perimmäiseen nurkkaan? Jos vanhaan kirjaan tehtäisiin uudet kannet ja markat muutettaisiin euroiksi, olisivatko nämäkin kirjat taas suosittuja? Kaikkia kirjoja ei kirjastossa voida säilyttää. Kuluneet ja huonokuntoiset täytyy poistaa. Uusille kirjoille tarvitaan tilaa ja hyllyyn unohtuneet kirjat joutuvat väistymään uusien tieltä.

Mitäpä jos haastaisimme itseämme vähän. Seuraavalla kerralla kirjastossa etsisimmekin hyllystä sellaisen kirjan, uuden tai vanhan, joka ei niin houkuttelekaan lukemaan. Kokeilisimme avoimin mielin, voiko kirja kuitenkin yllättää. Voiko se epämiellyttävä ulkonäkö kätkeä alleen mukaansa tempaavan tekstin tai mielenkiintoisia juonen käänteitä. Löytyykö siitä, ehkä vanhasta kirjasta, mielenkiintoista kuvausta kyseisestä ajasta, joka ei ehkä enää olekaan samanlaista kuin nykyään.  Löydämmekö ehkä uuden suosikkikirjailijan. Tai etsisimmekö käsiin jonkun lapsuuden tai nuoruuden suosikkikirjan. Vieläkö se löytyy kirjaston valikoimista.

Taidankin yrittää haastaa itseni jo heti seuraavalla kirjastossa käynnillä. Kokeiletko sinäkin?

Mukavia ja yllätyksellisiä hetkiä kirjojen parissa!

Tammikuussa taas nähdään =)

Marja