5 vuotta

Nyt pieni henkilökohtainen kirjoitus...

Toukokuun alkupuolella tuli täyteen viisi vuotta täällä Teuvalla kirjastonjohtajana. Aina kun katsoo asioita taaksepäin voi todeta, että menipä aika nopeasti, mutta toisaalta minusta tuntuu siltä, että se on ollut jo kohtuullisen pitkä aika. Ei sillä, että aika olisi käynyt pitkäksi tai en olisi viihtynyt, vaan viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua monia asioita, jotka vaikuttavat siihen, että menneet vuodet ovat jättäneet monenlaisia muistijälkiä mieleen ja ne tuntuvat hyvällä tavalla pitkiltä. Kirjastolla on ollut isompaa ja pienempää remonttia, on tullut ja mennyt työntekijöitä, monenlaisia tapahtumia ja tilaisuuksia on järjestetty ja lukemattomasti uusia ihmisiä on tullut tavattua.

Aluksi kaikki oli uutta, ihan kaikki. Tulin kirjastoalalle lähes pystymetsästä, ilman suurempaa kokemusta. Työn sisällön omaksumiseen meni aikaa ja kun samalla tutustui uusiin työkavereihin, niin ensimmäiset kuukaudet olivat ainutlaatuisia. Mutta hiljalleen työ tuli tutummaksi, vaikka näin jälkikäteen voi sanoa, että vähintään yksi valtuustokausi on sellainen jakso, että siinä näkee mitä kaikkea voi kirjastonjohtajan työhön liittyä näin kunnallisen byrokratian puitteissa. Ja sittenkin aina tulee lisää uutta opittavaa. Muutos on vakio, myös kirjastossa.

Toivotan Arto Juurakon (oikealla) tervetulleeksi Teuvalle.

Parin kuvan kautta voisin vähän muistella joitakin yksittäisiä juttuja tarkemmin. Kirjailijavieraat ovat luonnollinen osa kirjastojen toimintaa. Ensimmäinen kirjailijavierailu Teuvan kirjastolla minun osalta oli murrerunoilija Arto Juurakon vierailu Lainanpäivänä tiistaina 8.2.2011. Kalenterimerkinnän mukaan yleisöä paikalla oli 15 henkilöä. Olen oppinut, että tämä on jo hyvä lukema Teuvalla.

Sikäli tämä tilaisuus ei antanut oikeaa kuvaa kirjailijavierailuiden järjestämisestä, sillä aloitteen teki Juurakon asianhoitaja, joka ehdotti vierailua. Se kävi minulle, sovimme päivän ja siinäpä se. Toki markkinointia piti harrastaa aivan oma-aloitteisesti ja kaikesta päätellen se onnistui kohtuullisesti. Ilta oli kaikin puolin onnistunut, enkä saanut kammoa vierailuiden järjestämiseen. Tämän jälkeen erilaisia kirjailijavierastapahtumia on ollut noin kymmenkunta, osa muissa tiloissa kuin kirjastolla ja osa muiden kuin Teuvan kirjaston aloitteesta järjestettyjä, mutta vierailuita yhtä kaikki.

Kirjastonjohtaja työasussa.

Viiden vuoden aikana lapsille on myös järjestetty monenlaisia juttuja. Mieleenpainuvin on varmaankin vuoden 2011 valtakunnallinen Satupäivä, joka järjestettiin Teuvan kirjastolla 13.10. Tuolloin koko kirjaston väki lähti mukaan hauskaan päivään teemalla "pukeudutaan satuhahmoiksi". Saimme suurenmoisen avun Jurvan harrastajanäyttelijöiltä ja heidän teatterin puvustamolta, josta saimme vuokrattua loistavia asuja koko porukalle. Satuohjelmana oli Leila Sjöblom-Varttilan esittämä Pieni Punahilkka nukketeatteri-esitys, jonka hän esitti kolme kertaa päivän aikana.Vieraaksi olimme kutsuneet ainakin päiväkodin ja eskarin väkeä ja ehkä joitain muitakin, mutta joka tapauksessa talo oli täynnä lapsia koko päivän ajan. Ja kyllä oli asiakkaiden ilmeissä näkemistä, kun he kohtasivat kirjastossa nallekarhun, noidan, Peppi Pitkätossun ja vaikka ketä.

Tällaiset päivät ovat tietenkin työn suola, mutta toisaalta ihan se perus arkityö aineistohankintojen, työvuorolistojen tekemisien ja lautakuntaan menevien asioiden valmistelujen kanssa, noin muutaman mainitakseni, on ollut mukavaa ja palkitsevaa. Kivaa on siis ollut, josta saa myös kiittää työkavereita. Työt eivät tekemällä lopu, joten jatketaan eteenpäin ja katsotaan mitä touhutaan seuraavaksi.

Aki

KMONKTNN: Sarjakuvanikkarin oppaat

Kyllä mä oon niin kateellinen teille nykynuorille.

90-luvulla ei ollut mitään. No, oli aika paljonkin kaikkea, paitsi ei oppaita sarjakuvien tekemiseen. Yksi YLE:n televisio-ohjelma (erinomainen Lähtöruutu Sarjakuvaan, 1994) ja legendaariselta Will Eisneriltä oli opas. Mestari Eisnerin teoksen viimeisin suomenkielinen painos on vuodelta Ei Ikinä. Comics and Sequential Art on merkkiteos ja sen löysi jos oli tarpeeksi säkää syntyä väkitiheämpään Suomenkolkkaan tai osasi käyttää kirjastoa. Tätä kirjoittavalle pyyhekumiuunolle Eisnerin opus oli täysin tuntematon vielä 2000-luvulle asti.

80-luvulla sarjakuvalla meni verrattain hyvin, ainakin 90-luvun näkövinkkelistä. 90-luvun näkövinkkelistä melkein kaikella kulttuurilla menee hyvin. Lama-ajan sarjakuvaharrastajat raapivat tähteitä 80-luvulta eli sarjakuvanaatikot elivät kädestä suuhun kuin pula-aikana konsanaan, mutta nyt ei rutista siitä.

Kutila ja Ahlqvist, korkinavaajat tulvaluukulla!

Nyt rutistaan siitä miten ennen ei voinut tietää miten sarjakuvia tehdään. 90-luvulla meillä oli vain yksi suomenkielinen opas: Kutilan ja Ahlqvistin Piirrä sarjakuvaa! Se oli ensimmäinen suomalainen sarjakuvanteko-oppikirja ja sen opetusten tukemana aloitteleva piirtelijä joutui kompuroimaan läpi 90-luvun. Joka paikassa toitotettiin, miten neliväripainatus oli kallista, värisarjakuvaa edes oppaassa käsitelty, ja ainoa keino saada tekosensa esille oli omakustantaa se ja roikkua joka taivaan tapahtumassa lappustensa kanssa. (Uskon muuten, että juuri tuo kokoontumisen kulttuuri on suurin syypää siihen miksi suomalainen sarjakuvakenttä on tajuttoman eloisa, monipuolinen, värikäs ja omaääninen ja hiukan sisäänpäin vinksallaan.)

Ilman herroja Ari Kutila ja Keijo Ahlqvist peräkylän lyijykynittäjä olisi raapinut päätään paperin sijaan. Piirä sarjakuvaa! opetti tietämättömälle sarjakuvasanastoa (mikä on strippi-sarjakuva?), tietoa piirtämisestä, perspektiivistä ja ihmiskehon mittasuhteista ja sarjakuvan työvälineistä (en ole tähän päivään mennessä törmännyt missään Rapidoon) ja teoriaa sarjakuvan lukusuunnista (mainion Mämmilä-esimerkin). On ihmeellistä miten paljon tietoa mahtuukaan 70:neen kuvitettuun sivuun, jos lukija ei tiedä entuudestaan mitään. Kuka tietää mistä Kutila, Ahlqvist tai herramunjee Mauri Kunnas ja Tarmo Koivisto olivat oppinsa saaneet, mutta peräkylän piirtäjä sai oppinsa Piirrä sarjakuvaa! –opuksesta.

Kutilan ja Ahlqvistin perässä

18 vuotta Kutilan ja Ahlqvistin jälkeen Mari Ahokoivun Sarjakuvantekijänopas saapui odottaville tussinmustille käsille. Ahokoivun otteessa on paljon kotimaisen sarjakuvan ominaispiirteitä. Ahokoivu piirtää itsensä sivuille kertomaan asioita. Keino on tuttu Scott McCloudin Sarjakuva  -Näkymätön taide teoksesta (jonka jokaisen sarjakuvaharrastajan pitäisi lukea), mutta mikä tekee Ahokoivun oppaasta juuri suomalaisen on sen rento henkilö- ja omakohtainen sekä omantyylinen ote. Oppaassa käsitellään nyt myös sarjakuvien värittämistä, niiden tekemistä tietokoneella, sekä lyhyesti sarjakuvayhteisöä, jota tekijä pitää arvossaan. Ahokoivu ilmaisee asiansa kevyesti ja itseironisesti. Kaunokirjoitukseen on vaan pakko tottua. Jopa kohdassa, jossa kerrotaan miten tekstauksen tulee aina olla selkeää…

Reima Mäkisen kirjat Mangan harmaasävyt ja Mangan värit edustavat opasotoksen spesifimpää aineistoa. Ne keskittyvät vain aiheisiinsa ja voi pojat nämä oppaat ovat todellakin tietokirjoja. Aiheet käsitellään perin pohjin. Sävyt ja värit kuljettavat lukijansa rasterikalvoista väriteoriaan tietokoneellista kuvankäsittelyä unohtamatta. Myös Mäkinen piirtää itsensä seikkailemaan monelle sivulle tuomaan ”terve tuttu!” –tunnetta.

Vuonna 2010 ysikyt lyijyllä sormenpäänsä pysyvästi pigmentoinut tuhertaja sai semmoista jännää, että loikkasi riemusta ilmaan: WSOY julkaisi Ilpo Koskelan Sarjakuvantekijän oppikirjan. Minä tunsin Koskelan Aleks Revel sarjakuvien tekijänä. Aleks Revel oli lähimpänä Corto Maltesea kuin mikään muu suomalainen sarjakuvasankari. Se seikkaili jopa keittokirjan sivuilla. Ilpo Koskela on rautainen ammattilainen, eikä hänen oppaansa petä. Sarjakuvantekijän oppikirja on nimenomaan oppikirja. Se pysyy kattavasti ja vakavastikin asiassaan ja sen sivuilla myös muut ammattilaiset (mukana Pertti Jarla!) pääsevät kuvailemaan sarjakuvantekoprosessejaan sivun tai parin ajan. Oppaassa on epätavallisesti harjoitustehtäviä ja siitä puuttuu piirretty versio Ilpo Koskelasta.

 

Aura Ijäksen Sarjakuvien tekeminen on oppaista uusimpia. Se on värikäs sukulainen Ahokoivun oppaalle. Ijäksen alter ego seikkailee pilkullisen kissansa kanssa sarjakuvan tekemisen maailmassa. Opas on eloisa, rento ja omakohtainen suomalaiseen tyyliin. Ijäksen teoksessa tulee esiin myös muita kotimaisten oppaiden erityispiirteitä: ne käsittelevät myös ideoimista, luonnoslehtiöiden pitämistä ja valkoisen paperin kammoa. Kotimaisten oppaiden rinnalla on julkaistu erinäisiä muita sarjakuvaoppaita, joissa keskitytään enemmän välineisiin ja tekniikkaan ja suorastaan maanisesti hahmoihin.

Japanilainen änkesi markkinoille

2000-luvun alussa tapahtui jotakin kummallista. Taskarinkin rinnalla pienenoloiset pokkarit ilmestyivät lehtipisteen sarjakuvahyllylle ja nämä sarjakuvat luettiin nurin kurin, niissä oli outoja symboleita ja aivan vieras mielenmaisema. Japanilainen manga ryntäsi Suomen markkinoille ja mangan piirustusoppaat tulivat hetimmiten perässä.

On vain sopivaa, että ryntäyksen aloittaneen Dragon Ball –sarjakuvan tekijän näkemys siitä miten sarjakuvia olisi nastempaa tehdä, liittyisi sarjakuvaoppaiden joukkoon. Itseasiassa Toriyaman Piirrä mangaa on tämän katsauksen toiseksi vanhin opas. Toriyama käsittelee sarjakuvia ja piirtämistä reippaalla huumorilla ja jakaa muutaman oivallisen vinkin. Hän ei ota itseään vakavasti ja hänen oppaansa on hauska. Lisäksi pokkarin sivuilla pomppii alter ego, jonka ulkomuoto ei aivan ole yhtä uskollinen tekijänsä ulkomuodolle kuin suomalaisissa oppaissa.

Katsauksen toiseksi vanhin ulkomaalainen ei ole japanilainen. Franklin Bishopin Sarjakuvapiirtäjän käsikirja on väreissä ja outo sellaisella hämärän tavanomaisella tavalla kuin Reino-tossut korkeushyppykisoissa. Se on tylsähkön oloinen ja hieman luotaantyöntävä, mutta varsin asiapitoinen ja kiitettävän kattava kierrevihkonen. Siinä käsitellään muista oppaista poiketen myös karrikatyyrejä ja siinä on oma lukunsa piirtäjän ammatista. Pellosta revityllä blogaajallanne ei ole kompetenssia arvioida Bishopin tietojen soveltuvuutta suomalaiseen julkaisukenttään/-kulttuuriin, mutta luku on taatusti mielenkiintoinen ensimmäiseksi silmäykseksi myyttiseen kuvittajan ammattipolkuun.

Sangatsu manga, tuo lehtihyllyjen mullistaja, julkaisi 2013 ”Studiomanga: Sarjakuvantekijän tehokurssi”  –kirjaparin. Niissä sarjakuvan tekemistä ei käsitellä toriyamalaisen löysin rantein. Studio manga keskittyy sarjakuvan piirtämiseen. Tehosteet, ihmishahmot ja välineet ovat opusten keskiössä sarjakuvan kerronnan, ideoinnin ja ruutujaon jäädessä likipitäen kokonaan pois.

Katsauksen viimeinen opas on Ryuta Osadan Creating Manga – From Desing to Page. Sen fokus on japanilaiseen tapaan hahmonsuunnittelussa, mutta se kattaa komeasti sarjakuvasivun hahmottelun, kuvankäsittelyn ja värityksen. Se on kattauksen ainoa englanninkielinen, mutta se on hyvin havainnollinen ja siinä on 28 sivuinen esimerkkisarjakuva. Jos kolmas kotimainen taipuu edes rautalankaisella ralliääntämyksellä Creating Manga –kirjaan kannattaa tarttua.

Nollakymppi on parempi kuin ysikymppi

Näin nollakymppi-luvun puolessa välissä ei sarjakuvanautilla ole oppaista pulaa. Tietoa löytyy verkon periltäkin parilla google-haulla. Ei tarvitse peräkylän piirtelijän keksiä tekosyitä, ei kuvitella esteitä, vaan oiva oppikirja löytyy kirjastokortin päästä.

-ttt

Näin piirrät sarjakuvaa (eikä tässä kaikki):

Ari Kutila & Keijo Ahlqvist: Piirrä sarjakuvaa!(Sarjakuvakeskus, 1989)
Akira Toriyama: Piirrä mangaa (Sangatsu Manga, 2005)
Franklin Bishop: Sarjakuvapiirtäjän käsikirja (Kustannus-Mäkelä, 2007)
Mari Ahokoivu: Sarjakuvantekijän opas (BTJ, 2007)
Reima Mäkinen: Mangan harmaasävyt (Opus, 2007)
Reima Mäkinen: Mangan värit (Osuuskunta Lilith, 2009)
Ilpo Koskela: Sarjakuvantekijän oppikirja (Arktinen Banaani, 2010)
Ryuta Osada: Creating Manga – From Desing to Page (Crowood 2010)
Hikaru Hayashi, Go Office: Studio Manga. Osat 1&2 –Sarjakuvantekijän tehokurssi (Sangatsu Manga, 2013)
Aura Ijäs: Sarjakuvan tekeminen (Finn Lectura, 2013)

Verkkokirjasto - mitä siellä on?

Vuosittain Teuvan 7. luokkalaiset käyvät kirjastolla kirjastonkäytön oppitunnilla. Käynnin pääasiallinen sisältö on ollut tehdä tunnetuksi Krannit-kirjastojen verkkokirjastoa www.krannit.net ja ennenkaikkea opettaa sen käyttöä, kun halutaan löytää jokin tietty teos kirjaston hyllyistä.

Kun oppilaille esitetään kysymys, kuinka moni on käynyt verkkokirjastossa aikaisemmin, niin lähes poikkeuksetta kaikkien kädet pysyvät alhaalla. Eli verkkokirjastoa ei tunneta ja siksi sitä ei myöskään käytetä.

Oppitunnin jälkeen tilanne on toinen. Useampi on sanonut, että kyllä he verkkokirjastoa varmaan jatkossa käyttävät, kun jotain kirjastosta hakevat. Ja olemme tämän huomanneet myös käytännössä kirjastolla, että näin tapahtuu. Etenkin, kun on olemassa nyt myös mobiiliversio, jota on kätevä käyttää vaikka älykännykällä. Mobiiliversion harjoittelu onkin oppilaille mieluisaa, koska silloin saa kännykkää käyttää ihan luvan kanssa koulupäivän aikana.

Se mihin ei niin paljon ehditä paneutua on se, että verkkokirjastossa on paljon muutakin kuin vain teosten hakumahdollisuus. Kun on hankkinut itselleen verkkokirjaston tunnukset kirjastosta, niin voi esimerkiksi tehdä arvioita, arvosteluita tai suosituksia (kuinka vain) lainaamistaan teoksista. Arvostella voi vaikka frisbeegolfkiekot. Kaikki mikä on kokoelmissa on arvioitavissa.

Siihen liittyen, oheinen kuva hieman kannustaa tekemään näitä arvioita, sillä puolivuosittain Krannit-kirjastojen sivuille eniten julkaistuja arvioita saanut asiakas palkitaan lahjakortilla.

Omilla tunnuksilla voi myös varata teoksia Krannit-kirjastoista ja saada ne toimitettua haluamaansa toimipisteeseen sekä uusia lainojaan missä ja milloin vain riippumatta kirjaston aukioloajoista.

Lisäksi sivuilla on tietenkin ajankohtaisia ilmoituksia kirjastojen tapahtumista ja muista kirjastoon liittyvistä asioista ja monenlaisia kirjastojen henkilökunnan tekemiä suosituslistoja otsikolla "Hei, me vinkataan". Kohta tuleekin taas uusi.

Ja on siellä paljon muutakin, käykää tutustumassa!

Aki

Paikka on auki

Työpaikkailmoitus kirjastovirkailijan tehtävään on julkistettu maanantaina 4.5. ja kiinnostusta tuntuu paikkaa kohtaan olevan ihan kiitettävästi. Haku jatkuu vielä kolme viikkoa 29.5. asti, joten edelleen on hyvin aikaa lähettää hakemuksia.

Haastattelut ja valintapäätös tehdään näillä näkymin kesäkuun toisella viikolla.

Työpaikkailmoitus Teuvan kunnan sivuilla

Hyviä uutisia

Eilisessä kunnanhallituksen kokouksessa tehtiin kirjaston kannalta mieluisa ja odotettu päätös. Teuvan kirjasto saa rekrytoida eläkkeelle siirtyvän virkailijan tilalle uuden henkilön. Tämä antaa mahdollisuuden kehittää toimintaa ja palauttaa mm. kirjavinkaus kirjaston palvelutarjontaan. Kouluissa tämä tieto otetaan vastaan varmasti hyvillään. Koulujen väki tulee uudelle henkilölle tutuksi, koska tarkoitus on, että hän vastaa kouluyhteistyöstä muutenkin kuin vain vinkkauksen osalta.

Seuraava vaihe on laatia ilmoitus vapaasta paikasta kevään kuluessa. Alustavan suunnitelman mukaan valinta tehtäisiin kesäkuun aikana. Odotusarvo on se, että hyviä hakijoita riittää ja saamme varmasti pätevän työntekijän joukkoomme.

Aki

Eskarit kirjastolla

Kuluneen parin viikon aikana Teuvan kaikki eskarilaiset ovat taas käyneet tutustumassa kirjastoon. Sen verran vilkasta heidän kanssaan oli touhuta, ettei kukaan muistanut yhtä ainutta kuvaa ottaa näistä vierailuista. (Siksi tässä ei ole kuvaa lapsista...)

Noin tunnin kestävä käynti piti sisällään tutustumista kirjaston tiloihin, etenkin lasten osastoon, vähän yleistä puhetta kirjaston toiminnasta, satuhetken ja lopuksi mukavan askartelutuokion, jossa kaikki saivat tehdä itselleen ikioman kirjanmerkin mieliväreissä ja tarroilla koristeltuna. Kuvassa on esittelykappale, lasten tekemissä oli runsaasti enemmän tarroja.

Lapset olivat aitoja touhutessaan ja innoissaan kirjaston tarjonnasta, sen verran vauhdikkaasti he olivat tutkimassa hyllyjen sisältöä. Moni löysi tutun kirjan tai elokuvan ja toi sen ilmi äänekkäästi. Kävi ilmi äkkiä, että monelle kirjasto oli jo ennestään tuttu paikka ja hyvä niin.

Kun taas seuraava lukuvuosi alkaa ja uudet eskarilaiset ovat aloittaneet taipaleensa, niin kirjasto kutsuu heidät vuorollaan tutustumaan siihen, mitä meillä on tarjolla ja askartelemaan oman kirjanmerkkinsä.

Aki