Ikimuistoinen kesätyö kirjastolla

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen viettänyt kesäni erilaisten kesätyötehtävien merkeissä. Ne ovat olleet kaikki hyvin erilaisia, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna todella mukavia ja opettavaisia kokemuksia. Kun kuulin pääseväni kirjastoon kesäksi töihin, minua ensin vähän jännitti. Kuvittelin, että aluksi kaikki olisi hirveän vaikeaa ja monimutkaista. Luulin, että kirjastonhoitajan työ olisi liian haastavaa kokemattomalle, pienelle, täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevalle tytölle. Parin ensimmäisen päivän jälkeen kuitenkin huomasin, että täähän on ihan mun juttu!

Viiden viikon aikana opin hyvin talon tavoille ja tuntemaan vakioasiakkaat. Työskentely tiskillä ja muut päivän askareet alkoivat tuntua rutiinilta jo ensimmäisen viikon jälkeen. Myös työkaverit tulivat hyvin tutuiksi ja ottivat minut heti mukaan porukkaansa. Hyllyjen välissä kirjojen järjestyskin tuli melko tutuksi, ja välillä huomasin menettäneeni ajantajun kokonaan niitä selatessani. 

Kesätyön tehtävä on mielestäni antaa kuva erilaisista uramahdollisuuksista ja ennen kaikkea opettaa uusia asioita. Näin ennen viimeistä lukiovuottani kesätyö kirjastolla sai minut todella miettimään mikä minua kiinnostaa, missä olen hyvä ja mitä haluaisin tulevaisuudessa opiskella. Esimerkiksi kirjallisuus on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Lisäksi opin paljon kaikkea uutta. Muunmuassa sen, että puolet keski-ikäisistä naisista lukee joko Enni Mustosta tai Anneli Kivelää, että lähes jokaisessa dekkarissa ratkaistaan murhamysteerejä ja että kaikki asiakkaat eivät aina kuule pientä piipittävää ääntäni. Huomasin myös sen, että kirjastolle tulee viikottain läjäpäin uusia kirjoja (jopa hiljaiseen kesäaikaan) ja ettei kirjaston varasto olekaan niin pelottava paikka, vaikka siellä onkin pelottava kokoelma käsinukkeja kiiluvine silmineen. Paras opetus täällä on ollut kuitenkin se, että kaiken oppii tekemällä. Jos jokin ei onnistu täydellisesti ensimmäisellä kerralla, niin vähintään toisella tai kolmannella kerralla se sujuu jo paljon paremmin.

Pakko myöntää, etten ole teinivuosinani aina ollut kauhean ahkera lukemisen suhteen. Kirjastossa tuli käytyä lähinnä nuotteja lainaamassa, joskus tarttui muutama romaani matkaan. Nyt vietettyäni kirjastolla lähes koko kesän, olen innostunut lukemisesta  totisesti. Koko ajan tekisi vain mieli etsiä uutta luettavaa, mutta aika ei tahdo millään riittää. Varsinkaan nyt kun pitäisi olla psykologian ja ruotsin kirjat kädessä pänttäämässä syksyn ylioppilaskirjoituksia varten. Olen alkanut miettiä, että teenkö tässä karhun palvelun itselleni, kun olen jatkuvasti lainaamassa tai varaamassa uutta luettavaa ja koulukirjat vain pölyttyvät pöydällä. 

Olen kuitenkin ollut hyvin onnellinen tästä kaikesta. Työ kirjastolla on ollut todella mukavaa ja antoisaa. Ehkä tulee tätä paikkaa jopa vähän ikävä. Vaikkakin tässä tämä rakennus on ja pysyy, vieläpä lähellä omaa kotitaloani. Ikävä tulee tätä iloista ilmapiiriä, ihania työntekijöitä, tavallista pidemmäksi venähtäneitä kahvitaukoja ja kirjaston asiakkaita. Viivakoodinlukijan piipitystä, kirjojen muovitusta, aamuvuoroja ja sitä, kuinka sai välillä katsoa ikkunasta kun porukka kävi metsästämässä pokemoneja läheiseltä poke stopilta.

Lämmin kiitos ja aurinkoista kesää!

- Lotta -