perjantai 29. heinäkuuta 2016

Leikki vai ruutuaika?




Lapsilla on nukkeleikki meneillään. Kesken leikin heidän silmiinsä osuu olohuoneen pöydällä lojuva DVD-levy.
-Hei, kattotaanko tää video?
-Kattotahan vain.
-Täs on K 7. Kuinka vanhoja nää tytöt (nuket) olis?
-Ne on kumpikin 3- vuotiaita. Ne ei saa kattua.
-Laitetahan ne siksi aikaa päikkäreille kun me kattotahan tätä.
-Joo, hyvä idea!

Tämä vuoropuhelu on palanen tosielämästä ja herättää mielessäni kahdenlaisia ajatuksia. Positiivista on, että lapset ymmärsivät ja huomioivat ikärajan merkityksen ja olivat leikeissään vastuullisia vanhempia. Nuket laitettiin vaunuihin nukkumaan ja DVD pyörimään. Uskallammeko tunnustaa, että meille vanhemmillekin on joskus haasteellista valvoa mitä lapsi katsoo televisiosta ja mikä ikäraja tv-ohjelmilla on. Jos televisio on auki pitkin iltaa, sieltä saattaa tulla lapsen korville ja silmille sopimatontakin ohjelmaa. Molempien vanhempien yhteinen linja ja selkeät säännöt ovat kullanarvoisia. Välillä on syytä pysähtyä arjen kiireiden keskellä miettimään, millä tolalla nämä asiat ovat meillä. Mitä lapsemme katsovat ja näkevät? 

Kirjastossa meillä on selkeät säännöt. Jos lapsi, vaikkapa epähuomiossa, aikoo lainata aikuisille tai nuorille tarkoitetun elokuvan, niin kirjastojärjestelmämme huomauttaa siitä. Henkilökunnan tehtäväksi jää kertoa, että ikäraja ei täyty ja näin ollen emme voi elokuvaa hänelle lainata. Lisää tietoa ikärajoista löytyy osoitteesta www.ikarajat.fi.

Negatiivisena seikkana tässä vuoropuhelussa on leikin keskeytyminen. Harmillista, että hyvä, kehittävä leikki jäi kesken television katselun takia. Kuinka usein jopa aikuisellekin käy niin, että televisio vie voiton muulta tekemiseltä. Sanotaan, että koululaisen ruutuaika saisi olla enintään 2 tuntia päivässä. Ja mitä nuorempi lapsi, sitä vähemmän. Tähän lasketaan mukaan tv:n katselun lisäksi myös pelaaminen konsoleilla tai puhelimella ja tietokoneen ääressä vietetty aika. Kuinka helposti tuo saattaakaan ylittyä! Ikärajojen seuranta tuntuu lastenleikiltä verrattuna ruutuajan seuraamiseen. Miksi televisio on helpompi avata kuin sulkea? Tätä jään pohtimaan ja heitän teille haasteen pohtia hetken samaa. 

Nuket heräävät sopivasti päiväunilta elokuvan loppuessa ja onneksi leikki jatkuu…

T. Kesätuuraaja Heli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti