Pyydän anteeksi tekstin tasoa jo
tässä vaiheessa. En ole kovinkaan hyvä blogikirjoittaja. Sen lisäksi olen
laiska. Minulla on omakin blogi, jota en ole päivittänyt aikoihin. On vaikea
löytää aikaa kirjoittamiseen, tai keksiä, mitä sellaista sanottavaa minulla
olisi, joka kiinnostaisi ketään. Aki kysyi voisinko kirjoittaa tänne jotain ja
lupasin yrittää. Kirjoitetaan siis jostain sellaisesta mistä tiedän edes
jotain, kirjoittamisesta.
Itse asiassa tämä ensimmäinen
kirjoitus on vain ikään kuin päänavaus. Ajattelin, että voisin päivittää tänne kuulumisiani
sitten, kun aloitan uuden kirjoitusprojektin. Näillä näkymin sen aika on
lokakuussa. Silloin kerron vaihe vaiheelta missä mennään ja miten kirja syntyy.
Tällä hetkellä käyn kolmatta kertaa erästä romaanikäsikirjoitusta läpi.
Korjailen ja parantelen lauserakenteita ja muita sen sellaisia juttuja. Tämä on
kaikkein kamalin vaihe kirjoittamisessa. Sen vuoksi en ala siitä kertomaan.
Joku, joka tätä lukee ja ajattelee ehkä kirjoittavansa joskus jotain, saattaisi
hylätä koko idean, jos kertoisin tämän vaiheen kauheuksista. Olen siis vielä
tässä vaiheessa hiljaa. Palaan asiaan sitten, kun alan luomaan uutta.
Koska nyt on kysymys kirjaston
blogista, niin ehkä on paikallaan puhua myös kirjoista joita luen. Luen nykyään
hävettävän vähän. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Omaan kirjoittamiseen ja
päivätyöhön kuluu liian paljon aikaa. Tällä ikää pitää ehtiä nukkuakin. Enää ei
riitä yöuniksi, että tuijottaa muutaman minuutin hämärään nurkkaan. Yritän toki
lukea sen mitä ehdin. Tämän vuoden aikana olen lukenut noin 20 kirjaa, joka on
paljon vähemmän mitä tahtoisin.
Tällä hetkellä luen Gabriel
Garcia Marquezsin Sadan vuoden yksinäisyyttä. Kirjaa ei voi suositella kuin
sellaisille, jotka ovat lukeneet suhteellisen paljon. Kieli on suhteellisen
helppoa, mutta kirjoitusasu on vaativa. Kappalejakoja ei juuri ole ja juuri se
tekee lukemisesta vaikeaa. Itse tarina on mielenkiintoinen. Se kertoo
kuvitteellisesta Macandon kylästä ja erään suvun vaiheista. Kylä on eräänlainen
utopia, hiukan kuten Shangri La. Enempää en oikein osaa kertoa, sillä olen
vasta sivulla 160 J.
Toivottavasti saan kirjan luettua viimeistään lomalla, johon ei onneksi ole
enää kuin kuukausi aikaa.
Tästä siis lähdetään. Yritän
parantaa näiden kirjoitusten tasoa sitä mukaa, kun edetään. Kerron myöhemmin
lisää pääasiassa omista kirjoituksistani sitä mukaa, kun ja jos jotain
kerrottavaa on. Eipä muuta kuin lukekaa paljon ja erilaisia kirjoja. Ehkä
saatte joskus kipinän ottaa kynän käteen tai laittaa tekstinkäsittelyn auki.
Tuijotatte tyhjää pohjaa, teette ensimmäiset merkit ja luotte uuden maailman,
sana kerrallaan.
Henry Aho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti