maanantai 30. joulukuuta 2013

Kirjoista ja kirjoittamisesta V - Hyvään alkuun päästy


Lupasin päivittää, kun 30 liuskaa on kasassa. Nyt on.
 
Tein lukuluettelon ennen kuin aloin kirjoittaa. Siitä tuli ainoastaan 20-kohtainen. Sanoin, että tehkää 30 lukua, mutta en maininnut, että aina se ei onnistu. Joskus tarinaan vaan ei saa määräänsä enempää lukuja. Se on ihan ok. Jos käy niin, että lukuja ei tule tarpeeksi ja tarina jää sanotaanko 80-liuskaiseksi, niin sitten se jää. Koskaan ei pidä väkisin täyttää tekstiä saadakseen jonkun tietyn liuskamäärän kasaan. Siitä ei tule sillä tavalla hyvä. Jos liuskamäärä jää pieneksi, niin sitten siitä syntyy pienoisromaani.

Minun oli helppo aloittaa kirjoittaminen, kun lähtökohta oli niin selvänä päässäni. Tein ensimmäisen luvun, joku 4 liuskaa samalta istumalta. Sen jälkeen käytin yhtä vanhaa novelliani, josta tein kakkosluvun pienillä muutoksilla. Sen vuoksi minulla on jo nyt 30 liuskaa kasassa. Uutta tekstiä olen tehnyt vain 19 liuskaa.
On hyvä, jos koneella on pieniä juttuja joille ei ole löytänyt mitään järkevää julkaisukanavaa. Niitä voi käyttää myöhemmin eri projekteissa. Minulla itselläni on koneella hiukan päälle 1200 tiedostoa tekstejäni. Toki jotkut ovat kahteen kertaan, eli 1. versio, 2. versio jne…Osa on kuitenkin pieniä tekstinpätkiä, joitain ideoita mitä on joskus tullut päähäni ja jotka olen tahtonut kirjoittaa ylös. Näistä on sitten hyvä valkata laajempiin projekteihin kohtia, jos on vaikka jumissa kirjoittamisensa kanssa.

Ehdin kirjoittaa kolme lukua, kun lukuluetteloon tuli muutos. Osasin odottaa sitä. Lukuluettelo ei koskaan pysy sellaisena joksi sen suunnittelee. Se johtuu siitä, että henkilöt alkavat elää. Ne tekevät mitä tekevät ja omaksi hommaksi jää kirjoittaa ne tekemiset ylös. Joku henkilö käyttäytyy siten, että sitä ei voi kirjoittaa tekemään jotain sellaista, jota on alun perin suunnitellut. Se ei vaan olisi uskottavaa ja ennen kaikkea se ei olisi oikein henkilöä kohtaan. Toinen syy, miksi lukuluettelo elää, on se, että usein kirjoittaessa tulee uusia ideoita päähän. Useimmat kannattaa unohtaa ja tehdä niistä juurikin niitä pieniä juttuja, joista kirjoitin aiemmin. Niitä voi sitten käyttää myöhemmin. Joskus päähän tulee niin hyvä idea, että se on yksinkertaisesti pakko saada mukaan. Siitä johdosta lukuluetteloon saattaa tulla yksi uusi luku ja kaikkein radikaalimmassa tapauksessa, koko lukuluettelo menee uusiksi, sillä idea on sellainen, että koko käsikirjoituksen suunniteltu loppu ei enää ole mahdollinen.

Tämä uusien ideoiden keksiminen ja henkilöiden syntyminen hengittäviksi olennoiksi on juurikin tämän touhun suola ja sen vuoksi tätä tahtoo tehdä aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Henry Aho

torstai 19. joulukuuta 2013

Kirjoista ja kirjoittamisesta IV - Aloitetaan


Kirjaston kirjoitusryhmä ei nyt sitten toteutunut, koska ilmoittautuneita oli liian vähän. Siispä kirjoittelen vähän tänne, miten mun oma kirjoittaminen edistyy ja miten voi tehdä, jos tahtoo itsekin kirjoittaa kirjan.

Aivan ensimmäiseksi, kun kirjaa aletaan kirjoittaa, olisi hyvä olla jokin idea mistä kirjoittaa. Se voi olla joko jokin tilanne, tai sitten henkilöhahmo. Alussa pitäisi myös valita tyylilaji. Tosin joskus voi käydä niin, että alkaa kirjoittaa dekkaria ja siitä tuleekin kauhutarina. Teksti elää niin paljon kirjoitusprosessin aikana. Henkilöhahmot kehittyvät ja pian huomaa, ettei voi laittaa henkilöä tekemään jotain sellaista, mikä sille ei sovi. Ne heräävät henkiin. Jostain on kuitenkin aloitettava.

Sitten on hyvä päättää, missä muodossa tarinan tekee. Kuka on kertoja? Kertoja ei ole sama asia kuin päähenkilö. Yksinkertaistettuna, kirjoittaako 1. tai 3. persoonassa. Minä tein, vai hän teki. Tästä tullaankin toisen juttuun, joka kannattaa päättää. Missä aikamuodossa aikoo kirjoittaa. Preesens vai imperfekti. Nämä kannattaa päättää, ennen kuin alkaa kirjoittaa. Ja vielä ei ole aika aloittaa. Ensin pitää tehdä vielä vähän jotain muuta.

Kun ajatus kirjasta on päässä, kannattaa sen antaa muhia siellä kuukauden verran, eikä aloittaa heti. Kannattaa myös kantaa muistivihkoa mukanaan. (Tosin puhelimen sanelin ajaa saman asia.) Esimerkiksi kauppajonossa on hyvä tutkia muita ihmisiä. Miltä he näyttävät, miten puhuvat ja käyttäytyvät. Näistä malleista on sitten hyvä rakentaa henkilöhahmoja. Koskaan ei tosin pidä ottaa ketään suoraan kirjaansa, vaan yhdistellä eri ihmisten piirteitä ja käytöstapoja. Tällä tavoin välit sukulaisten kanssa pysyy paljon parempana. Kannattaa tutkailla muutenkin ympäristöä. Katsella eri asioita, mitä tahansa. Voi yrittää keksiä esimerkiksi vertauskuvia. Kliseet täytyy karsia, eli vaikkapa valkoinen kuin lumi, on mahdottoman huono vertaus. Kannattaa etsiä ympäristöstään, tässä tapauksessa valkoisia juttuja, ja keksiä uusia vertauksia. Kun tätä tekee muutaman päivän, huomaa, että töissä ollessaankin ajatukset pyörivät täysin tulevassa kirjassa. Sitä rakentaa päässään koko ajan. Jotkut pitävät muistivihkoa myös yöpöydällä. Unista voi saada hyviä ajatuksia, jotka kannattaa kirjoittaa ylös heti herättyään, niin ne eivät pääse unohtumaan.

Kun tarinan lähtökohta ja ainakin päähenkilö on selvillä ja on jonkin aikaa kirjannut ideoita ylös, on aika tehdä lukuluettelo. Hyvin yksinkertaisesti se on lista, josta näkee mitä missäkin luvussa tapahtuu. Sen voi tehdä niinkin, että varaa jokaiselle luvulle yhden A4 paperin, johon jäsentelee luvun tapahtumat. Nyt kun puhutaan romaanimittaisesta tarinasta, lukuluettelo on melkein välttämätön. Pysyy tapahtumat järjestyksessä. Käytetään tässä 30 luvun lukuluetteloa ja suunnitellaan, että jokaiseen lukuun kirjoitetaan 5 liuskaa tekstiä. Yhteensä se on 150 liuskaa, eli noin 220-sivuinen romaani.

Kun tehdään lukuluetteloa, on hyvä tutustua draaman kaareen. Niitä on monenlaisia, mutta yleisin on aristoteelinen draamankaari. Otetaan vaikka esimerkki, että tehdään 30 luvun luettelo. Sitten asetellaan luvut draamankaarelle tasaisin välein. (Kuva kaaresta löytyy varmaankin Googlen kuvahaulla.) Nyt nähdään missä luvussa kaaren mukaan pitäisi olla esimerkiksi kliimaksi, eli huippukohta ja missä kohtaa olisi toimintaa ja missä luvussa voi vähän hengähtää. Yksinkertaistettuna tarinassa täytyy olla alku, keskikohta ja loppu. Alku ja loppu käsittävät 1/3 osan ja keskikohta 2/3 osaa.

Ei nyt kuitenkaan kannata masentua, jos tämä ei heti aukea. Nämä ovat näitä teknisiä juttuja. Olen itse huomannut, että kun kirjoittaa, tämä kaari tulee tekstiin ikään kuin luonnostaan. Nyt kun lukuluettelo on valmis ja tarinalla on muoto, alkaa kirjoittamisen ylivoimaisesti hauskin osuus. Aletaan luoda uutta maailmaa ja henkilöhahmojen elämää ensimmäisestä luvusta alkaen, sana, lause, virke, kappale ja luku kerrallaan. 

Itse olen siinä vaiheessa omaa romaaniani, että lukuluettelo on tehty ja tarina on aika pitkälti valmis päässäni. Alan nyt kirjoittamaan sitä ja päivitän tänne taas jotain sitten, kun sanotaanko vaikkapa 30 liuskaa on valmiina.

Henry Aho

tiistai 17. joulukuuta 2013

Lähtötunnelmissa


Mukava syystalvi Teuvan kirjastossa on osaltani lähenemässä loppuaan. Aika on kulunut suorastaan lentäen, uutta oppien ja joka hetkestä nauttien. Syksyn aikana olen huomannut, että lukemiseni on lisääntynyt. Niinpä ajattelin mainita muutamia löytöjä, jotka ovat mieleeni jääneet.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja oli äänikirjana mainio kuunneltava. Uskallan suositella. Torey Hayden on kirjoittanut useampia kiinnostavia kirjoja, työstään lasten parissa. Jukka Itkosen Aakkoslammas loksuhammas sopii hyvin lapsiperheille. Sitä lukiessa lapsi oppii aakkosia vaivihkaa runojen muodossa. Vielä  mainitsisin kirjan Optiset harhat. Tosi mukava  kirja, jopa aikuiselle.

Kiitos Teille, Teuvan kirjaston asiakkaat ja henkilökunta. Olen viihtynyt teidän ansiostanne täällä erinomaisesti. Ensi vuonna kohdallani puhaltavat  uudet tuulet…

Onnellista ja lukurikasta vuotta 2014 toivottaen

Heli

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kirjoittajaryhmä ei aloita

Asiat muuttuvat nopeasti. Kirjoittajaryhmä ei sitten kaikesta huolimatta aloitakaan. Poistin asiasta kertovan eilisen blogipäivityksen, ettei tule väärinkäsityksiä.

Aki

maanantai 9. joulukuuta 2013

Satupäivän arvonnat

Tänään aamupäivällä suoritimme arvonnat Satupäivään osallistuneiden kesken.

Satuja kirjoittaneiden lasten kesken arvottiin neljä kirjapalkintoa ja voittajia olivat:


Turkka Saarela
Roni Nevala
Henri Kaihovirta
Venla Rossi

Satuhahmotietokilpailussa oli todella hyvin tiedetty oikeat vastaukset. Täysin oikeita kuponkeja oli yhteensä 21 kappaletta, ja näiden vastaajien kesken arvottiin kolme kirjapalkintoa. Voittajia olivat:

Jimi Hautaviita
Oona Kriikkula
Outi Hemminki

Kaikille on ilmoitettu voitosta.

Kirjasto onnittelee onnekkaita!