Kirjaston kirjoitusryhmä ei
nyt sitten toteutunut, koska ilmoittautuneita oli liian vähän. Siispä
kirjoittelen vähän tänne, miten mun oma kirjoittaminen edistyy ja miten voi
tehdä, jos tahtoo itsekin kirjoittaa kirjan.
Aivan ensimmäiseksi, kun
kirjaa aletaan kirjoittaa, olisi hyvä olla jokin idea mistä kirjoittaa. Se voi
olla joko jokin tilanne, tai sitten henkilöhahmo. Alussa pitäisi myös valita
tyylilaji. Tosin joskus voi käydä niin, että alkaa kirjoittaa dekkaria ja siitä
tuleekin kauhutarina. Teksti elää niin paljon kirjoitusprosessin aikana.
Henkilöhahmot kehittyvät ja pian huomaa, ettei voi laittaa henkilöä tekemään
jotain sellaista, mikä sille ei sovi. Ne heräävät henkiin. Jostain on kuitenkin
aloitettava.
Sitten on hyvä päättää, missä
muodossa tarinan tekee. Kuka on kertoja? Kertoja ei ole sama asia kuin
päähenkilö. Yksinkertaistettuna, kirjoittaako 1. tai 3. persoonassa. Minä tein,
vai hän teki. Tästä tullaankin toisen juttuun, joka kannattaa päättää. Missä
aikamuodossa aikoo kirjoittaa. Preesens vai imperfekti. Nämä kannattaa päättää,
ennen kuin alkaa kirjoittaa. Ja vielä ei ole aika aloittaa. Ensin pitää tehdä
vielä vähän jotain muuta.
Kun ajatus kirjasta on päässä,
kannattaa sen antaa muhia siellä kuukauden verran, eikä aloittaa heti.
Kannattaa myös kantaa muistivihkoa mukanaan. (Tosin puhelimen sanelin ajaa
saman asia.) Esimerkiksi kauppajonossa on hyvä tutkia muita ihmisiä. Miltä he
näyttävät, miten puhuvat ja käyttäytyvät. Näistä malleista on sitten hyvä
rakentaa henkilöhahmoja. Koskaan ei tosin pidä ottaa ketään suoraan kirjaansa,
vaan yhdistellä eri ihmisten piirteitä ja käytöstapoja. Tällä tavoin välit
sukulaisten kanssa pysyy paljon parempana. Kannattaa tutkailla muutenkin
ympäristöä. Katsella eri asioita, mitä tahansa. Voi yrittää keksiä esimerkiksi
vertauskuvia. Kliseet täytyy karsia, eli vaikkapa valkoinen kuin lumi, on
mahdottoman huono vertaus. Kannattaa etsiä ympäristöstään, tässä tapauksessa
valkoisia juttuja, ja keksiä uusia vertauksia. Kun tätä tekee muutaman päivän,
huomaa, että töissä ollessaankin ajatukset pyörivät täysin tulevassa kirjassa.
Sitä rakentaa päässään koko ajan. Jotkut pitävät muistivihkoa myös yöpöydällä.
Unista voi saada hyviä ajatuksia, jotka kannattaa kirjoittaa ylös heti
herättyään, niin ne eivät pääse unohtumaan.
Kun tarinan lähtökohta ja
ainakin päähenkilö on selvillä ja on jonkin aikaa kirjannut ideoita ylös, on
aika tehdä lukuluettelo. Hyvin yksinkertaisesti se on lista, josta näkee mitä
missäkin luvussa tapahtuu. Sen voi tehdä niinkin, että varaa jokaiselle luvulle
yhden A4 paperin, johon jäsentelee luvun tapahtumat. Nyt kun puhutaan
romaanimittaisesta tarinasta, lukuluettelo on melkein välttämätön. Pysyy
tapahtumat järjestyksessä. Käytetään tässä 30 luvun lukuluetteloa ja
suunnitellaan, että jokaiseen lukuun kirjoitetaan 5 liuskaa tekstiä. Yhteensä
se on 150 liuskaa, eli noin 220-sivuinen romaani.
Kun tehdään lukuluetteloa, on
hyvä tutustua draaman kaareen. Niitä on monenlaisia, mutta yleisin on aristoteelinen
draamankaari. Otetaan vaikka esimerkki, että tehdään 30 luvun luettelo. Sitten
asetellaan luvut draamankaarelle tasaisin välein. (Kuva kaaresta löytyy
varmaankin Googlen kuvahaulla.) Nyt nähdään missä luvussa kaaren mukaan pitäisi
olla esimerkiksi kliimaksi, eli huippukohta ja missä kohtaa olisi toimintaa ja
missä luvussa voi vähän hengähtää. Yksinkertaistettuna tarinassa täytyy olla
alku, keskikohta ja loppu. Alku ja loppu käsittävät 1/3 osan ja keskikohta 2/3
osaa.
Itse olen siinä vaiheessa omaa romaaniani, että lukuluettelo on tehty ja tarina on aika pitkälti valmis päässäni. Alan nyt kirjoittamaan sitä ja päivitän tänne taas jotain sitten, kun sanotaanko vaikkapa 30 liuskaa on valmiina.
Henry Aho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti