torstai 20. maaliskuuta 2014

Säästöjen vaikutukset kirjastoon


Maanantaina 17.3. kunnanhallitus päätti, että vapaaksi jäänyttä kirjastovirkailijan tehtävää ei täytetä. Päätös ei ehkä yllättänyt, vaikka toiveissa oli toisenlainen ratkaisu. Tiedot kertovat, että kompromissiratkaisu ei ole mahdollinen, vaikka sellaista olen esittänyt. Viesti on, että yrittää toki saa, mutta onnistumisen todennäköisyys on olematon. Kunnan säästöpaineet ovat niin suuret, että kirjaston on nyt vain selvittävä vähemmällä väellä.

Mikään ei ole niin turhaa kuin turhan työn tekeminen, joten on tarkkaan mietittävä kannattaako asiaa enää viedä tässä vaiheessa eteenpäin. Tuskinpa. Pohdinta siirtyykin seuraavaksi siihen, mitä yksi virkailija vähemmän tarkoittaa kirjaston arjessa.

Se on selvää, että vaikutusta sillä on. Talossa ei ole ollut, eikä ole, yhtään turhaa työntekijää. Uutuuksien käsittely, poistojen tekeminen, kokoelmatyö yleensä, asiakaspalvelu ja kaikki muu päivittäinen työ kärsii vajauksesta. Käytännössä asia näkyy lopulta aina asiakkaan palvelussa. Joko niin, että palvelu on hitaampaa tai niin, että aukioloaikoja karsitaan, jotta ns. sisätyöt ehditään tehdä edes kohtuullisessa ajassa.

Vähemmällä väellä ja nykyisillä aukioloajoilla käy niin, että tiskillä on entisen verran työntekijöitä, mutta työhuoneessa vain yksi tai ei ketään luetteloimassa uutuuksia, tekemässä tilauksia ja poistoja jne. Uutuudet päätyvät hitaammin lainaukseen eivätkä ole välttämättä enää niin uusia, kun hyllyyn ehtivät. Samoin varausjonot pitenevät, kun teokset makaavat työpöydällä odottamassa. Joku varmasti kyllästyy odottamaan ja lainaa muualta.

Jos tahtia halutaan edes yrittää pitää entisellään, niin aikaa on otettava aukioloajoista. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtenä tai kahtena päivänä viikosta kirjasto olisi auki neljään tai viiteen iltapäivästä. Tällöin osa henkilökunnasta voisi keskittyä koko päivän pelkästään sisätöihin toisten ollessa asiakaspalvelussa. Työssäkäyville ja kirjastossa iltaisin esim. lehtiä lukeville lyhyempi aukiolo olisi tietenkin selkeä palvelun heikennys. Lehtien vuosikerrat ovat kalliita, eikä ihmisillä ole varaa tilata kaikkea kotiinsa. Kirjasto on käytännössä ainoa paikka, jossa voi lukea tuoreimmat lehdet ilmaiseksi.

Koko henkilökunnan oleminen iltavuorossa ei tuo aukotonta ratkaisua sekään. Sellaisena päivänä palautuslaatikon sisältö, päivän lehdet, varaukset jne. olisivat käsittelemättä, kun asiakkaat tulisivat jo sisälle. Asiakaspalvelu kärsisi tässäkin tapauksessa.

Yhteisenä iltavuoropäivänä emme voisi palvella entiseen tapaan myöskään koululaisia, jotka yleensä ovat käyneet luokittain lainaamassa ennen varsinaista aukioloaikaa. Joka tapauksessa on painetta rauhoittaa jokin aamupäivä koululaiskäynneiltä ja muilta erityisryhmiltä, joille ovi on ollut arkisin auki klo 8:15 lähtien. Koululuokan tuleminen kirjastoon lopettaa muut työt melko tehokkaasti, kun oppilaille suositellaan, haetaan ja lainataan kirjoja.

Mikä sitten onkin ratkaisu jää nähtäväksi, mutta muutoksia varmasti tapahtuu ja on jo tapahtunut. Pyrimme tiukentuneissa oloissa kaikesta huolimatta palvelemaan asiakkaita edelleen mahdollisimman hyvin.

Aki

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tertun läksiäiset

Kirjastolla oli eilen juhlava ja vähän haikeakin tunnelma. Pitkäaikaisella kirjastovirkalijalla Terttu "Tepa" Syväluomalla oli viimeinen työpäivä ennen hyvin ansaitulle eläkkeelle siirtymistään. Paikalla oli väkeä lähes kolmekymmentä henkilöä, nykyisiä ja entisiä työkavereita kirjastolta sekä monenlaisia tuttuja ja läheisiä muista kunnan tehtävistä.

Virallista osuutta olivat sivistystoimenjohtaja Erkki Nevanperän puhe ja kunnan antamat huomionosoitukset. Sen jälkeen muut pääsivät antamaan omat läksiäislahjat saatesanojen ja runojen kera. Tepa itse piti tunteikkaan kiitospuheen ja sitä kuunnellessa silmäkulma taisi kostua itse kullakin.

Juhlallisuuksien jälkeen oli kahvipöydän vuoro. Antimet olivat runsaat ja maistuivat makoisalle.

Juhlan lisäksi viimeiseen työpäivään mahtui myös ihan tavallista kirjaston arkea. Aamu alkoi aineiston palautuksella sekä hyllytyksellä ja myöhemmin iltapäivällä oli vielä aikaa asiakaspalvelulle. Saipa Terttu vielä pitkäaikaselta asiakkaalta kukkapuskan ja halauksen päivän päätteeksi.

Yksi jakso Teuvan kirjaston historiassa on nyt ohi ja kiitämme kaikki vielä Terttua sydämellisesti kaikesta siitä mitä olet kirjaston eteen tehnyt.

Aki

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kirjoista ja kirjoittamisesta VII - 1. versio valmis


Aloitin siis, ainakin tämän blogin mukaan 19. joulukuuta. Nyt on 9. maaliskuuta ja ensimmäinen versio käsikirjoituksesta valmistui viisi minuuttia sitten. Liuskoja tuli yhteensä 127, eli jotain 220 sivua painettuna. Käytän aina 12 fonttia 1,5 rivivälillä. Olen huomannut, että kustantajat tahtovat nämä asetukset.

Aikaa meni suurin piirtein sen verran mitä ennalta arvelinkin. Olisin kirjoittanut nopeamminkin, mutta tein kaksi muuta projektia tämän kässärin aikana ja niihin meni oma aikansa. Mitä nyt sitten, kun ensimmäinen versio on valmis?

Tähänkin on monta eri ohjetta, mutta minä teen näin. Annan tekstin olla koneella vähintään kuukauden ennen kuin edes aukaisen tiedostoa. Minulla ei ole tämän kanssa mitään kiirettä. Tänä vuonna olen mukana kahdessa kokoelmassa ja Minivampyyrit ilmestyy syksyllä. Ensi vuodeksi on nimmareita vaille sovittu kolmen kirjan julkaisu. Mutta takaisin asiaan. On hyvä antaa tekstin hautua. Siitä syystä, että sen unohtaa, koska tulee kaikkea muuta kirjoitettavaa. Sitten, kun aletaan tehdä 2. versiota, teksti on itsellekin vähän outoa. Se helpottaa korjausten tekoa.

Mitä 2. versiossa sitten tehdään? Kun on saanut hiukan etäisyyttä tarinaan, näkee helpommin epäkohdat. Olen saattanut kirjoittaa vaikka liuskalle 20 jotain sellaista mikä tekee mahdottomaksi tapahtumat sivulla 88. Näitä tulee pitkässä tarinassa. Tässä versiossa alan korjata myös kirjoitus ja kielioppivirheitä, joita on aina vaikka kuinka paljon. Niitä hiotaan vielä seuraavissakin versioissa ja silti niitä jää aina painettuun kirjaan saakka.

Yleensä 2. versiossa poistetaan kaikki turha. Toisto pois, ellei sitä käytä tehokeinona. Yleensäkin kaikki sellainen, joka ei ole olennaista tarinan kannalta, pitää poistaa. Joskus se on vaikeaa, koska saattaa itse pitää jostain kohdasta hullun paljon, mutta jos se ei sovi, niin pois vaan. Ne kannattaa laittaa johonkin tiedostoon, ja niitä voi käyttää sitten jossain muussa projektissa. Mitään ei saa koskaan kokonaan poistaa. Kaikki kannattaa säilöä koneelle.

Tässä kässärissä poistan toki kaikenlaista, mutta myös lisään. Sitä mukaa kun olen kirjoittanut, olen laittanut itselleni ylös mitä kohtia minun pitää parantaa. Kuvailua pitää tehdä tuoreemmaksi ja katsoa, ettei mitään kuluneita kliseitä ole jäänyt tarinaan. Myös henkilöhahmoja täytyy syventää. Tässä on aika monta hahmoa, jotka jäivät 1. versiossa liian valjuiksi. 

Eli tällaista reilun kuukauden kuluttua. 2. version tekoon menee varmaan kuukauden verran, riippuen siitä mitä muuta teen silloin. Ja sitten vielä, en KOSKAAN näytä käsikirjoituksen 1. versiota kenellekään. Vielä tässä vaiheessa se on minun ja vain minun. Ihmisten ilmoille sen päästän vasta 2. version valmistumisen jälkeen. Silloin on aika kuunnella toisten mielipiteitä. Eri asia sitten on se, uskooko niitä.

Henry Aho