perjantai 6. maaliskuuta 2015

Tulokulmia Fingerporiin



 

Yleensä selitystä


Tarvitseeko tätä edes kuvailla? Puujalat kolisevat ja alapääviittaukset tirskauttavat suomalaista lukijaa jo mitälie vuotta (Helsingin Sanomissa kahdeksatta). Jonkin sortin tutkija Heimo Vesa, elämäntapatupakoitsija Rivo-Riitta ja asiayhteydestä yleensä irrotettu kaupunginjohtaja Homelius sekä ankkamaisen monessa jobissa toheloinut Allan ovat tuttuja sen verta monelle, että taitavat löytyä jo kansantajun tuolta puolen, kulttuuriperimän kellareista. Kukin mainituista henkilöistä on saanut naamansa kovakantista koristamaan. Kahdeksannen Fingerpori-kokoelman kannesta löytyy Heimon tuhoisan lemmikin ruma karvainen kuono. Rietihän se siinä.

”Hopi intiaanit kynttilät korvat” – Google haku


Fingerpori on ainutlaatuinen sarjakuva monella tavalla. Hämmennyksen herätys on yksi sen hienoimmista piirteistä. Fingerporin vitsit ja viittaukset lentävät kaikilta ohi joskus, toisilta tosin useammin kuin muilta. Jokaisen keskustelufoorumin arvo voidaan mitata sen sisältämästä ”Selitä Fingerpori”-ketjusta: huonoilla foorumeilla sitä ei ole, hyvistä typerimmillä ihmetellään ”Siinä on mies paikallaan”-strippiä.

Ja mitä yhteistä on Oetkerilla, pitsoilla ja natseilla? Veikkaanpa, että päivän Fingerpori lisää lukijoidensa kykyä etsiä tietoa netistä ja aiheuttaa piikkejä Googlen hakusanatilastoissa. Harmaat aivosolut tarvitsevat haasteita, kuten eräs kaiken kirjastossa paljastava etsivä sanoisi, ja tieto lisää hupia.

Hämmennys valistaa ja Fingerporin ajoittainen yleissivistävyys on maininnan arvoinen sivuvaikutus.

Närästävä närkästys ja tuohtuneet tuhannet (tai ainakaan mä ja yks Enska ei tykätty yhtään)


Eineksen pakkauskalvoon pitää puhkoa reikiä, jottei se räjähdä mikrossa. Myös kansanilmapiiriä pitää sorkkia, tökkiä ja pistellä, ettei se ummehdu ja tulehdu, käänny sisäänpäin ja tukehdu suljettuun ekosysteemiinsä. Tyhjiöpakkauksessa ei elä kuin ärtsyimmät bakteerit. Fingerpori on synonyymi ikävälle atraimelle, joka loukkaa tunteita, arvoja ja kapeita näköaloja, pistää reikiä tabujen ja tapojen kalvoon.

Herneet tunsivat ensikerran ilmavirran pinnoillaan kun Jeesus kehtasi sovittaa farkkuja Helsingin Sanomien sivuilla. Koliikkiaikuinen sai jonkun prosentin kansasta tuntemaan itsensä hieman loukatuksi. Valitukset ovat lennelleet kuin kottaraisparvet ja korpinen kansa on tämän tästä ensin kuumennut ja sitten taas jäähtynyt. Se on raitis ilma joka rauhoittaa, eikä sarjakuvakaan voi iäti ainaisesti kaivella edes suomalaisen mieltä ja muistia. Pahkasika taisi saada saman vaikutuksen aikaan suomalaisissa joskus 80-luvulla, mutta sen piikittelyä eivät kaikki kuulleet. Hesari on sentään valtakunnallinen kaupunkilehti.

Jeesus ja koliikkiset eivät ole ainoat Jarlan kohteet. Sarjakuvisti ei siedä, ei säästä huuhaa-hoitoja lainkaan. Homeopaatit, näennäesparantajat ja korvavalot saavat tämän tuosta tuta ansaitsemaansa pilkkaa. Myös natsit ovat olleet Jarlan aiheina teema-albumiksi saakka. Jarla on tussineen ja kynineen, sanaleikkeineen ja piikkeineen meille kenties erinomaisin vastine kuvia kumartelemattomalle, ja siten suomalaisille epätyypilliselle, länsimaalaiselle huumoriperinteelle, josta tykkäämme muiden tekemänä, mutta itse tehtynä vierastamme tai teemme huonosti, ja se on maininnan arvoista.

Secoituxen kultti ja tuuri


Kenties ennennäkemättömin vaikutus Fingerporilla on ollut suomalaiseen internet-kulttuuriin. Netistä on löytynyt enemmän tai vähemmän, onnistuneita ja (kauniisti ilmaistuna) karmeita remiksattuja, eli uudelleen kirjoitettuja, sarjakuvia. Ennen vanhaan piratisminoloisen ja siihen asti enemmänkin väännöksen kuin miksauksen suosituin kohde oli Kaiken Kansan Ankka. Kun Fingerpori tuli, sen ympärillä remiksauksen kulttuuri kukoisti. Netti täyttyi Jarlan eri stripeistä poimituista ruuduista uudelleen järjestettyinä ja kirjoitettuina. Ahkerimmat käyttivät Jarlan käsialasta skannattuja ääkkösiä ja jakoivat sitä toisilleen. Joidenkin fanien vaivasta näkee miten paljon he alkuperäismateriaalia arvostavat. Ruutujen on joskus vain oltava virheettömästi, vaikka niitä huumorimielessä riviin siirteleekin.

Miksattujen fingerporillisten laatu on laidasta laitaan, kuten sarjakuvaa lukeviakin. Välillä tuotokset ovat niin huonoja, että lukija itkee fyysiseksi äityvän kivun äärellä, ja välillä niin absurdeja, että lukija maistaa suussaan mitä sieniä miksaaja on syönyt. Remiksaus on netti-kulttuuria parhaimmillaan (vaikkakin useimmiten tekijänoikeusrikos), eikä sen kohteeksi valikoidu kuin harvat, ja Suomessa vielä harvemmat. Se on pohjimmiltaan kunnianosoitus, mistä tekijä on taatusti tietoinen.

Fingerpori sytytti lukijoidensa luovuuden. Se on puitteiltaan juuri oikeaa materiaalia johon fanit spontaanisti alkoivat asettaa omia ideoitaan. Fingerpori on innokkaimmille faneilleen kuin paperille painettu lego-palikka. Fingerporin remiksaus on ilmiönä Suomessa vertaansa vailla ja maininnan arvoista.

Sekoita, tuohdu tai hämmenny, meille kaikille on tarjolla oma mäki, jota liukua alas Fingerporiin, Pertti Jarlan ilahduttavan omintakeiseen maailmaan.

-ttt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti