Yleensä selitystä
Tarvitseeko tätä edes kuvailla? Puujalat kolisevat ja
alapääviittaukset tirskauttavat suomalaista lukijaa jo mitälie vuotta
(Helsingin Sanomissa kahdeksatta). Jonkin sortin tutkija Heimo Vesa,
elämäntapatupakoitsija Rivo-Riitta ja asiayhteydestä yleensä irrotettu
kaupunginjohtaja Homelius sekä ankkamaisen monessa jobissa toheloinut Allan
ovat tuttuja sen verta monelle, että taitavat löytyä jo kansantajun tuolta
puolen, kulttuuriperimän kellareista. Kukin mainituista henkilöistä on saanut
naamansa kovakantista koristamaan. Kahdeksannen Fingerpori-kokoelman kannesta
löytyy Heimon tuhoisan lemmikin ruma karvainen kuono. Rietihän se siinä.
”Hopi intiaanit kynttilät korvat” – Google haku
Fingerpori on ainutlaatuinen sarjakuva monella tavalla. Hämmennyksen
herätys on yksi sen hienoimmista piirteistä. Fingerporin vitsit ja viittaukset
lentävät kaikilta ohi joskus, toisilta tosin useammin kuin muilta. Jokaisen
keskustelufoorumin arvo voidaan mitata sen sisältämästä ”Selitä
Fingerpori”-ketjusta: huonoilla foorumeilla sitä ei ole, hyvistä typerimmillä
ihmetellään ”Siinä on mies paikallaan”-strippiä.
Ja mitä yhteistä on Oetkerilla, pitsoilla ja natseilla? Veikkaanpa,
että päivän Fingerpori lisää lukijoidensa kykyä etsiä tietoa netistä ja aiheuttaa
piikkejä Googlen hakusanatilastoissa. Harmaat aivosolut tarvitsevat haasteita,
kuten eräs kaiken kirjastossa paljastava etsivä sanoisi, ja tieto lisää hupia.
Hämmennys valistaa ja Fingerporin ajoittainen yleissivistävyys
on maininnan arvoinen sivuvaikutus.
Närästävä närkästys ja tuohtuneet tuhannet (tai ainakaan mä ja yks Enska ei tykätty yhtään)
Eineksen pakkauskalvoon pitää puhkoa reikiä, jottei se
räjähdä mikrossa. Myös kansanilmapiiriä pitää sorkkia, tökkiä ja pistellä,
ettei se ummehdu ja tulehdu, käänny sisäänpäin ja tukehdu suljettuun
ekosysteemiinsä. Tyhjiöpakkauksessa ei elä kuin ärtsyimmät bakteerit. Fingerpori
on synonyymi ikävälle atraimelle, joka loukkaa tunteita, arvoja ja kapeita
näköaloja, pistää reikiä tabujen ja tapojen kalvoon.
Herneet tunsivat ensikerran ilmavirran pinnoillaan kun
Jeesus kehtasi sovittaa farkkuja Helsingin Sanomien sivuilla. Koliikkiaikuinen
sai jonkun prosentin kansasta tuntemaan itsensä hieman loukatuksi. Valitukset ovat
lennelleet kuin kottaraisparvet ja korpinen kansa on tämän tästä ensin kuumennut
ja sitten taas jäähtynyt. Se on raitis ilma joka rauhoittaa, eikä sarjakuvakaan
voi iäti ainaisesti kaivella edes suomalaisen mieltä ja muistia. Pahkasika
taisi saada saman vaikutuksen aikaan suomalaisissa joskus 80-luvulla, mutta sen
piikittelyä eivät kaikki kuulleet. Hesari on sentään valtakunnallinen
kaupunkilehti.
Jeesus ja koliikkiset eivät ole ainoat Jarlan kohteet.
Sarjakuvisti ei siedä, ei säästä huuhaa-hoitoja lainkaan. Homeopaatit,
näennäesparantajat ja korvavalot saavat tämän tuosta tuta ansaitsemaansa
pilkkaa. Myös natsit ovat olleet Jarlan aiheina teema-albumiksi saakka. Jarla
on tussineen ja kynineen, sanaleikkeineen ja piikkeineen meille kenties
erinomaisin vastine kuvia kumartelemattomalle, ja siten suomalaisille
epätyypilliselle, länsimaalaiselle huumoriperinteelle, josta tykkäämme muiden
tekemänä, mutta itse tehtynä vierastamme tai teemme huonosti, ja se on
maininnan arvoista.
Secoituxen kultti ja tuuri
Kenties ennennäkemättömin vaikutus Fingerporilla on ollut
suomalaiseen internet-kulttuuriin. Netistä on löytynyt enemmän tai vähemmän,
onnistuneita ja (kauniisti ilmaistuna) karmeita remiksattuja, eli uudelleen
kirjoitettuja, sarjakuvia. Ennen vanhaan piratisminoloisen ja siihen asti
enemmänkin väännöksen kuin miksauksen suosituin kohde oli Kaiken Kansan Ankka. Kun
Fingerpori tuli, sen ympärillä remiksauksen kulttuuri kukoisti. Netti täyttyi
Jarlan eri stripeistä poimituista ruuduista uudelleen järjestettyinä ja
kirjoitettuina. Ahkerimmat käyttivät Jarlan käsialasta skannattuja ääkkösiä ja
jakoivat sitä toisilleen. Joidenkin fanien vaivasta näkee miten paljon he
alkuperäismateriaalia arvostavat. Ruutujen on joskus vain oltava virheettömästi,
vaikka niitä huumorimielessä riviin siirteleekin.
Miksattujen fingerporillisten laatu on laidasta laitaan,
kuten sarjakuvaa lukeviakin. Välillä tuotokset ovat niin huonoja, että lukija
itkee fyysiseksi äityvän kivun äärellä, ja välillä niin absurdeja, että lukija
maistaa suussaan mitä sieniä miksaaja on syönyt. Remiksaus on netti-kulttuuria
parhaimmillaan (vaikkakin useimmiten tekijänoikeusrikos), eikä sen kohteeksi
valikoidu kuin harvat, ja Suomessa vielä harvemmat. Se on pohjimmiltaan kunnianosoitus,
mistä tekijä on taatusti tietoinen.
Fingerpori sytytti lukijoidensa luovuuden. Se on
puitteiltaan juuri oikeaa materiaalia johon fanit spontaanisti alkoivat asettaa
omia ideoitaan. Fingerpori on innokkaimmille faneilleen kuin paperille painettu
lego-palikka. Fingerporin remiksaus on ilmiönä Suomessa vertaansa vailla ja
maininnan arvoista.
Sekoita, tuohdu tai hämmenny, meille kaikille on tarjolla
oma mäki, jota liukua alas Fingerporiin, Pertti Jarlan ilahduttavan omintakeiseen
maailmaan.
-ttt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti