Kannattaako kirjaston järjestää tapahtumia?

Myönnetään, otsikko on hieman provosoiva. Vastaan kysymykseen heti, että kyllä kannattaa, mutta... Mutta ei mitä tahansa tapahtumia eikä väkisin vääntämällä. Tekee mieli tässä vähän pohtia ja pallotella näin syksyn kirjailijavierailuiden jälkeen, että mitä kaikkea näihin tapahtumien järjestämiseen liittyy.

Tapahtuman järjestäminen vaatii aina omat voimavaransa, se on selvää. Kukaan täällä kirjastolla ei ole töissä järjestääkseen vain ja ainoastaan tapahtumia, vaan ne tulevat normaalin toiminnan lisäksi. Joku voisi tähän huomauttaa, että tapahtumien järjestäminen on nykyään kirjaston normaalia toimintaa, mutta kyse onkin mittakaavasta.

Satuhetki on Teuvalla käytännössä normaalia toimintaa (vaikka tänä vuonna se on toteutettu harvakseen). Se ei vaadi valtavasti ponnisteluja henkilökunnalta eikä siihen tarvitse satsata ylimääräistä rahaa käytännössä lainkaan. Lähinnä kyse on vain viitseliäisyydestä ja lopputuloksena on yleensä iloinen ja kiitollinen lapsiyleisö.

Elolystien kirjamyynti kesällä 2014.

Toinen vakituiseen toimintaan kuuluva tapahtuma on Elolysteillä järjestettävä poistokirjamyynti. Se mahdollistuu ikäänkuin itsestään normaalin kirjastotoiminnan lopputuotteena. Poistetut teokset on saatava kirjaimellisesti pois kirjastosta ja myyntitapahtuma on siihen hyväksi ja suosituksi havaittu keino - kautta maan, voisi sanoa. Myynnin järjestäminen vaatii henkilökunnalla hieman enemmän, kun painaviakin kirjalaatikoita kannetaan paikoilleen ja koko päivä menee tapahtuman merkeissä. Mutta rahaa tämäkään ei vaadi. Päinvastoin sitä vähän tulee. Ja suosio on joka vuosi taattu. Kiistatta tämä on vuoden vilkkain tapahtuma Teuvan kirjastolla.

Kirjailijavierailut ovat sitten ihan toista. Ne vaativat oman budjettinsa ja vaikka Teuvallakin nyt käyneet vieraat saatiin paikalle AVI:n avustusten turvin, niin silti jokaiseen hankkeeseen kuuluu omarahoitusosuus. Jos ei muuten, niin vähintään se otetaan henkilöstömenoista, eli suoraan sanottuna meidän kirjaston työntekijöiden työpanoksesta. Ja tämä työpanos, eli aika, on se mikä ei aina tahdo riittää. Kirjailijavieraiden hankkimisessa suureksi avuksi oli Lukukeskus, jota kautta kirjailijat tänne saatiin, mutta silti kokonaisuuden hiomisessa on paljon tehtävää. Monta käytännön seikkaa on suunniteltava, jotta tapahtuma onnistuu.

Kun vieraan kanssa on sopimus tehty ja aikataulu on selvillä, alkaa markkinointi. Se jos mikä vaatii paneutumista. Mikään ei takaa, että viesti menee perille yleisölle ja vaikka menisikin, niin ihmisillä on niin paljon muutakin tekemistä. Tuntuu, että nykyään juuri se on suurin kanto kaskessa. Ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Valitettavasti meidänkin vierailut jäivät toiseksi useassa tapauksessa syystä tai toisesta.

Palaan vielä alun "kyllä, mutta" vastaukseen. Moni tapahtuma voisi olla sisällöltään ns. hyvä idea, mutta jos tapahtuma alkaa viedä liikaa aikaa varsinaiselta työltä, niin silloin ollaan menty metsään. Kirjasto ei ole ensisijaisesti tapahtumajärjestäjä ja voimavarat ovat rajalliset, kun arjen pyörittäminenkin vie aikaa. Tapahtuman tulisikin nivoutua sulavasti ydintehtävään, joka on kiteytetty Kirjastolain 2§:ssä. Silloin se motivoi tekijöitäänkin, vaikka suuri yleisö ei paikalle tulisikaan.

Minivampyyri-kirjan julkkarit kirjastolla syksyllä 2014.

Jossakin tapauksessa tapahtuma kannattaa järjestää, vaikka odotukset eivät olisi suuret. Esimerkiksi kirjailijavieraita on hyvä tuoda tänne Teuvallekin, vaikka ne eivät herättäisi suurta innostusta. He jotka pitävät, saavat vierailuista kyllä iloa. Toisaalta vierailuita voidaan tehdä yhä enemmän yhteistyössä koulujen kanssa, jolloin yleisömenestyskin on varma. Siitä oli mainio esimerkki Minivampyyrit kirjan julkkarit kirjastolla.

Aki