Aamulla Hemmo-leijona herää lasten nauruun, on alkamassa satuhetki. Hemmo-leijonakin lähtee kuuntelemaan satua – ja katsomaan onko pehmoleluja putkahtanut paikalle.
Sadun jälkeen Hemmo-leijona esittelee kirjastoa muille pehmoleluille ja odottaa innoissaan tuleeko päivän aikana lisää pikkujouluvieraita.
Pehmolelut seuraavat, kun iltapäivän pimetessä kirjastotädit sammuttavat valoja, laittavat ovet lukkoon ja istahtavat sohvalle: on pikkujoulusadun vuoro.
”Joulu lähestyi jälleen kuin varkain.” lukee satutäti-Satu ja pehmolelut kuuntelevat lumoutuneina.
No niin, satu on luettu ja kirjastotädit lähtevät kotiin.
”Älkää liikaa riehuko ja muistakaa nukkuakin!” kirjastotäti-Kati opastaa pikkujoulunviettäjiä. ”Hyvää yötä!” tädit toivottavat kuorossa. ”Hyvää yötä!” pehmolelut vastaavat.
Pehmolelujen jäädessä keskenään, ottaa Hemmo-leijona johdon: ”Onko kaikilla nyt kisailumieltä? Mitäs jos järjestettäisiin kunnon mäkiralli?”
Autot ovat lähtökuopissaan, osa pehmoleluista on kerääntynyt mäen reunalle kannustamaan kilpailevia ystäviään. Kisa on tiukka ja vähän Tuuriakin on matkassa mukana; onneksi ei käynyt kuinkaan!
”Huomasiko joku, kuka voitti?” kysyvät Kisu Misunen ja Anna-pupu. Kukaan ei huomannut mutta ei se haittaa! Hirveän hauskaa oli kuitenkin kaikilla.
”Mitä sitten tehdään?” pohtivat Kirahvi, Iso-Vainu ja Pikku-Vainu yhteen ääneen. ”Tiedättekö miten kirjoja voi palauttaa kirjastoon sen ollessa kiinni?” Hemmo-leijona kysyy. Kaikki pudistavat päätään. ”Tulkaa, minä näytän. Otetaan muutama tyyny mukaan.” Hemmo-leijona johtaa ihmettelevän pehmolelujoukon kirjaston eteiseen, missä hän esittelee palautusluiskaa. ”Tämä on ylihyvä liukumäki. Kokeilkaa vaikka! Laitetaan tyynyt tuonne laatikon pohjalle. Peppuun sattuu, jos kirjojen päälle rojahtaa.” kertoo Hemmo-leijona.
Jos pehmolelut hikoilisivat, olisivat he hiestä märkiä laskettuaan liukumäkeä niin uutterasti. Pehmot vievät tyynyt takaisin sohvalle ja menevät itse joulukuusen juurelle piirtelemään ja joululauluja laulamaan. ”Tässä on joulutunnelmaa”, Hemmo-leijona ajattelee tyytyväisenä, ”Yhdessäoloa ja joululauluja.”
 |
| Hupsis tupsis huppelirupsis, ne piirissä pyörivät puppelijupsis… |
Kauaa eivät pehmolelut jaksa rauhassa istuskella ja viimeistään Nisse-polkkaa laulaessaan meno yltyy vilkkaaksi. ”Missä Joulu-Hiiri on?!” Jari-Myyrä ja Tonttu huutavat yllättäen.
”Täällä.” kuuluu jostain. ”Joulu-Hiiri on piilossa! Mennään me muutkin! Rapu etsii!” Mustu-kissa maukuu. Pehmolelut ampaisevat eri suuntiin piilopaikkoja etsimään. Montako sinä löydät?
Pikkuhiljaa alkaa pikkujouluvieraita väsyttämään. Reima-Nallekin on nukahtanut piilopaikkaansa! Olisikohan jo iltateen aika?
Pehmolelut lyllertävät väsyneinä sohvalle iltapalaa nauttimaan. Kylläpäs meni myöhään! ”Olisi pitänyt laittaa makuupaikat valmiiksi. Nyt ei millään jaksaisi!” Maija-nukke ja Koira valittavat.
Pehmolelut levittävät peittonsa ja tyynynsä. Silmät eivät meinaa pysyä kellään auki ja suut aukeavat haukotukseen.
”Hyvää yötä.” Hemmo-leijona huokaa. ”Hyvää yötä” mumisevat pehmolelut yksi toisensa perään.
Ei kauaakaan, kun kirjaston täyttää pehmolelujen tasainen tuhina. Ikkunasta loistava kuu-ukko vartioi väsähtäneiden pehmojen unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti