Nyt on valmiina 80 liuskaa, eli noin puolivälissä mennään. Kaikki on ollut tähän saakka helppoa. Ei ole tullut niin sanottua kirjailijan blokkia, jolloin ei vain saa mitään aikaiseksi. Lukuluettelo on muuttunut, kuten aavistinkin. Ei paljoa, mutta kuitenkin.
Kaikki on sikäli selvää, että
tiedän miten vien tarinan loppuun. Kaikki on jo päässäni ja vaatii vain sen,
että näpyttelen ajatukset ylös. Tästä tosiaan tulee rivo kirja, mutta se oli
tällä kertaa tarkoituskin. On mukava tehdä kaikki vähän ”yli”. Siinä tulee
tutkineeksi samalla itseään. Mitä tosiaan uskaltaa ja kehtaa kirjoittaa ja mitä
ei. Tässä täytyy kuitenkin miettiä, että mummotkin lukevat tekstin, koska
kirjan julkaisu on päämääränä. Kirjoituskoulutuksissa painotetaan aina sitä,
että kirjailijan täytyy uskaltaa kirjoittaa mistä tahansa. Tässä se nyt sitten
katsotaan miten uskalletaan.
Mitä tässä nyt on mennyt, joku
puolisentoista kuukautta aikaa. Tahti on siis ollut aika nopea. Se ei
kuitenkaan kerro kaikkea. Tämä on vasta niin sanottua raakatekstiä, jota sitten
mulkataan ja korjaillaan kyllästymiseen saakka. Mutta siitä sitten myöhemmin
lisää. Tavoite on, että eka versio olisi valmis viimeistään huhtikuussa. Sitten
jätän käsikirjoituksen rauhaan noin kuukaudeksi ja keskityn seuraavaan
projektiini, joka tulee olemaan runokokoelma.
Palaan taas asiaan, kun olen
liuskalla 110-120. Olen huomannut, että kun kaksi kolmasosaa tarinasta on
valmiina, tulee se hetki, kun ongelmat tulevat jos ovat tullakseen. Sitä siis
odotellessa.
Nyt on ollut aika kiirettä
”rehellisissä” töissä ja sen vuoksi kirjoitustahti on vähän laantunut. Eiköhän
se kuitenkin taas asetu normaalille tasolle, kun tilanne vähän rauhoittuu.
Henry Aho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti