Lapsilla on nukkeleikki meneillään. Kesken leikin heidän
silmiinsä osuu olohuoneen pöydällä lojuva DVD-levy.
-Hei, kattotaanko tää video?
-Kattotahan vain.
-Täs on K 7. Kuinka vanhoja nää tytöt (nuket) olis?
-Ne on kumpikin 3- vuotiaita. Ne ei saa kattua.
-Laitetahan ne siksi aikaa päikkäreille kun me kattotahan tätä.
-Joo, hyvä idea!
-Kattotahan vain.
-Täs on K 7. Kuinka vanhoja nää tytöt (nuket) olis?
-Ne on kumpikin 3- vuotiaita. Ne ei saa kattua.
-Laitetahan ne siksi aikaa päikkäreille kun me kattotahan tätä.
-Joo, hyvä idea!
Tämä vuoropuhelu on palanen tosielämästä ja herättää
mielessäni kahdenlaisia ajatuksia. Positiivista on, että lapset ymmärsivät ja
huomioivat ikärajan merkityksen ja olivat leikeissään vastuullisia vanhempia.
Nuket laitettiin vaunuihin nukkumaan ja DVD pyörimään. Uskallammeko tunnustaa,
että meille vanhemmillekin on joskus haasteellista valvoa mitä lapsi katsoo
televisiosta ja mikä ikäraja tv-ohjelmilla on. Jos televisio on auki pitkin
iltaa, sieltä saattaa tulla lapsen korville ja silmille sopimatontakin
ohjelmaa. Molempien vanhempien yhteinen linja ja selkeät säännöt ovat
kullanarvoisia. Välillä on syytä pysähtyä arjen kiireiden keskellä miettimään,
millä tolalla nämä asiat ovat meillä. Mitä lapsemme katsovat ja näkevät?
Kirjastossa meillä on selkeät säännöt. Jos lapsi, vaikkapa
epähuomiossa, aikoo lainata aikuisille tai nuorille tarkoitetun elokuvan, niin
kirjastojärjestelmämme huomauttaa siitä. Henkilökunnan tehtäväksi jää kertoa,
että ikäraja ei täyty ja näin ollen emme voi elokuvaa hänelle lainata. Lisää
tietoa ikärajoista löytyy osoitteesta www.ikarajat.fi.
Negatiivisena seikkana tässä vuoropuhelussa on leikin
keskeytyminen. Harmillista, että hyvä, kehittävä leikki jäi kesken television
katselun takia. Kuinka usein jopa aikuisellekin käy niin, että televisio vie
voiton muulta tekemiseltä. Sanotaan, että koululaisen ruutuaika saisi olla
enintään 2 tuntia päivässä. Ja mitä nuorempi lapsi, sitä vähemmän. Tähän
lasketaan mukaan tv:n katselun lisäksi myös pelaaminen konsoleilla tai
puhelimella ja tietokoneen ääressä vietetty aika. Kuinka helposti tuo
saattaakaan ylittyä! Ikärajojen seuranta tuntuu lastenleikiltä verrattuna
ruutuajan seuraamiseen. Miksi televisio on helpompi avata kuin sulkea? Tätä
jään pohtimaan ja heitän teille haasteen pohtia hetken samaa.
Nuket heräävät sopivasti päiväunilta elokuvan loppuessa ja
onneksi leikki jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti