Ajatuksia harjoittelusta & kirjastosta sekä kirjavinkkejä

Harjoitteluni puoli väli alkaa häämöttää täällä Teuvan kirjastossa, joten ajattelin jakaa hieman omia ajatuksiani ja mietteitä kuluneesta ajasta sekä nostaa loppuun muutamia kirjavinkkejä, jotka ovat suunnattu lähinnä lapsille (sekä erityisesti lasten vanhemmille!), mutta mielestäni ne ovat erinomaista luettavaa myös muille.

Ajatuksiani harjoittelusta & kirjastosta

Teuvan kirjasto on itselleni entuudestaan varsin tuttu paikka, olenhan viettänyt täällä lapsuudessani ja nuoruudessani tovin jos toisenkin. Olen siis aina ollut ahkera kirjaston käyttäjä. Oli mielenkiintoista ja mukavaa palata tähän tuttuun ympäristöön, joskin hieman erilaisissa merkeissä kuin ennen, nimittäin tällä kertaa pääsin itse tiskin taakse asiakkaita palvelemaan.

Harjoitteluni on edennyt varsin hyvin ja vauhdikkaasti, vaikka aloitus tuottikin pientä jännityksen tunnetta sekä perhosia vatsaan kaiken uuden ja ihmeellisen edessä. Kokemukseni kirjastotyöstä rajoittuvat nimittäin viikon TET-jaksoon täällä samaisessa kirjastossa kymmenisen vuotta sitten. Ihan tuoreessa muistissa sekään ei siis enää ole. Ensimmäiset viikot menivätkin pitkälti uuden opettelussa sekä kirjaston jokapäiväiseen arkeen ja työtehtäviin tutustuessa. 

Paljon olenkin jo päässyt tekemään ja kokeilemaan erilaisia työtehtäviä kirjaston avuliaan henkilökunnan ohjauksella ja avustuksella. Jokapäiväiseen arkeen täällä kirjastossa kuuluu muun muassa hyllyttäminen, asiakaspalvelu sekä tiedonhaku, joista jokainen on tullut minulle hyvin tutuksi näiden kahden kuukauden aikana. Ilokseni olen saanut huomata pientä edistystä ja kehitystä omassa osaamisessani ja taidoissani, vaikka alkuun tunsinkin olevani totta puhuen hieman hukassa. Ei siis ole ihan valetta sanonta: "Kyllä työ tekijäänsä opettaa". Tekemisen kautta osaaminen karttu tehokkaimmin, etenkin kun matkan varrelle mahtuu enemmän tai vähemmän pieniä (ja vähän isompiakin) virheitä ja kömmähdyksiä. Virheet takaavat sen, että asiat jäävät paremmin mieleen ja tästä syystä virheiden tekeminen välillä onkin ihan kannattavaa.

Hyllyttämistä lastenosastolla. Tältä näytti palautuskääry eräänä aamuna. Toisinaan kärry on melko tyhjä, toisinaan taas ei... Hyllyttäessä on hyvä mahdollisuus samalla tutustua kirjaston kokoelmaan. Hyllyistä löytyykin paljon mielenkiintoista kirjallisuutta!

Lisäksi olen päässyt muovittamaan kirjoja (ja paljon!), vastaanottamaan kirjalähetyksiä, tekemään kirjanäyttelyitä, käymään läpi ja järjestämään sanomalehtihyllyjä, käymään läpi DVD-hyllyjä ja vaihtamaan rikkinäisten DVD-koteloiden tilalle uusia, repimään poistokirjoja, poistamaankin muutaman kirjan ja paljon paljon muuta. Työtä siis piisaa yllättävänkin paljon. Kirjastoissa tehdään paljon sellaistakin työtä, joka ei asiakkaalle niin selkeästi näy. Ehkä tästä syystä moni näkee kirjaston vielä tänäkin päivänä jonkin moisena kirjavarastona, jonka ylläpitämiseksi ei tarvitse tehdä mitään. Olenkin usein harjoitteluni aikana törmännyt kysymykseen: "Mitä ihmettä te siellä kirjastossa teette päivät pitkät?" ja saanut yllättyneitä ja häämästyneitä ilmeitä, kun avaan heille kirjastotyön monipuolisuutta.

Aikuistenosastolle tein heti harjoitteluni alussa kirjanäyttelyn teemalla "Tekemistä syksyyn". Ilokseni kirjoja on lähtenyt paljon lainaan. Tule ihmeessä sinäkin tutustumaan tarjontaan, jos et sitä vielä ole tehnyt. Etenkin jos tuntuu, että tylsyys iskee syksyn pimeneviin iltoihin.

Nuorten puolelle tein näyttelyn omista nuoruuden ajan lempikirjoistani. Hyvät muistot tulvahtivat mieleen näitä valikoidessa. Tutut kirjat löytyivät hyllystä edelleen suurin piirtein samoilta paikoilta.

Tällä viikolla nuortenosastolle ilmestyi uusi kirjanäyttely ajankohtaisella teemalla, jonka ehkä kuvastakin voi päätellä. Halloween lähestyy vähitellen ja näyttely tarjoaa toinen toistaan karmeampaa luettavaa. Uskallatko sinä tarttua näihin kirjoihin?

   

Olen tehnyt myös muutamia aineistonäyttelyitä eri teemaviikkoina. Tässä kuvassa vanhustenviikolla esille nostetut kirjat. 

Tässä kuvassa uutuuskirjat saavat muovit päälleen, jonka jälkeen ne pääsevät esille muiden uutuuskirjojen sekaan. Osa menee toki suoraan varaushyllyyn varattujen kirjojen joukkoon. 

Poistokirjojen repiminen on yllättävän raskasta puuhaa. Osasta kirjoista kannet lähtivät irti melko helposti, mutta osaan sai kyllä käyttää voimaa kunnolla.

Tässä kuvassa rikkinäiset DVD-kotelot vaihtuvat uusiin ja ehjiin. Kestävät hetken taas käytössä!

Valitettavasti vallitseva korona-tilanne on harjoitteluaikaani vaikuttanut muun muassa siten, että koska kirjastossa ei järjestetä mitään tapahtumia tällä hetkellä, on se puoli jäänyt ja tulee luultavasti jäämäänkin minulta näkemättä ja kokematta. Onneksi nykyaikana mahdollisuudet ovat kuitenkin monet ja tällä hetkellä minulla on työn alla satuvideon tekeminen, joka on aikanaan katsottavissa Teuvan kirjaston You Tube -kanavalla, joten olkaahan valppaina!

Varmasti pääsen tutustumaan vielä tarkemmin ja monipuolisemmin harjoitteluni edetessä kirjastotyön kenttään, sillä kahdessa kuukaudessa en ole vielä läheskään kaikkea kerennyt nähdä ja kokea. Eihän siihen riitä edes monen vuoden työkokemus. Niinhän sitä sanotaan, että elämä on jatkuvaa oppimista ja uskon näin olevan myös työelämässä. Innolla jään siis odottamaan, mitä loppuharjoittelu tuopi tullessaan!

Kirjavinkkejä lapsille... Ja vähän vanhemmillekin!

Tähän loppuun haluaisin nostaa vielä muutamia kirjavinkkejä, jotka ovat suunnattu erityisesti lapsille sekä heidän vanhemmilleen, mutta soveltuvat hyvin myös muillekin. Itsekin kirjat lukeneena suosittelen lämpimästi jokaiselle ikään katsomatta, sillä usein lastenkirjojen aiheet ja huumori puhuttelevat myös vanhempaa lukijaa.Vaikka kyseessä siis onkin lastenkirjoja, löytyy niistä oma ulottuvuutensa aikuisillekin. 

"Olipa kerran poika. Paljoonkaan hän ei kelvannut; eniten häntä huvitti nukkua, syödä ja tehdä kepposia."

Näillä sanoin alkaa Selma Lagerlöfin kirja Nils Holgerssonin ihmeellinen matka (WSOY 1989). Monet tuntevat tämän laiskan ja ilkikurisen pojan myös Peukaloisena. Tarina kertoo, miten kurittomasta pojankoltiaisesta tuleekin aivan kunnollinen ja kiltti poika ihmeellisen matkansa ja vauhdikkaitten seikkailujensa myötä villihanhien matkassa. 

Se, miten Nils villihanhien mukaan päätyy peukalon kokoisena pikkuruisena ihmisenä ja mitä kaikkea hän matkallan kohtaa, selviää kirjan lukemalla. Samalla selviää myös se, löytääkö hän enää tietään kotiin vanhempiensa luo ja kasvaako hän enää koskaan tavallisen kokoiseksi vai jääkö hän loppuiäkseen peukaloiseksi.

Tarina on oivallinen tutustumismatka luontoon, historiaan ja erilaisiin elinkeinoihin, joita kirjassa tarinan myötä esitellään. Onhan kirja ja Nilsin tarina alunperin kirjoitettu Ruotsin kansakoulun lukukirjaksi. Nilsin tarina sopii oivallisesti vaikkapa seikkailun nälkäisille lapsille iltasaduksi. Tarinan siivin lapset löytävät tiensä mitä ihmeellisimpiin unten seikkailuihin.

 

"Koko ajan Illusia huudahteli ihastuksissaan: "Oih, voih! Kuinka kamalan kaunista! Tämä on hirveän hauskaa!" ja muita tyttömäisyyksiä. Pessiä suututti. Oli ensinnäkin vaarallista juosta noin varomattomasti paikasta toiseen, ja sitten Pessiä suorastaan inhottivat Illusian naismaiset huudahdukset."

Yrjö Kokon teos Pessi ja Illusia (WSOY 2011) on lasten saturomaani, joka kertoo sateenkaaren keijusta ja metsän peikosta, jotka ystävystyvät ja kokevat monia seikkailuja yhdessä. Kokko on kirjoittanut sadun vuonna 1941 Karjalan Kannaksella keskellä sodan melskettä. Tarkoituksena hänellä oli lähettää se lapsilleen joululahjaksi, mutta myöhemmin se julkaistiin myös muiden iloksi ja siitä onkin muodostunut elävä klassikko niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa.

Pessi ja Illusia on sympaattinen ja syvällinen kertomus ystävyydestä. Kokko ei ole kuitenkaan unohtanut huumoria, joka tekee kirjasta hauskan ja piristävän. Se saa varmasti niin vanhemmat kuin nuoremmatkin lukijat ja kuuntelijat hymähtelemään ja naurahtelemaan tarinan hullunkurisille kohtauksille ja käänteille. Tarinaan kietoutuu myös sota, joka riehui Kokon tarinaa kirjoittaessa, joskin tietysti peikon ja keijun näkökulmasta.

Myöskin tämä kirja on oiva tilaisuus päästä tutustumaan luonnon ihmeellisyyteen, sillä tarinassa Illusia saapuu maan päälle ensimmäistä kertaa ja kaikki on hänelle outoa ja vierasta. Pessi parhaansa mukaan yrittää neuvoa ja esitellä Illusuialle metsän tapoja, vaikka välillä se aiheuttaakin hänelle harmaita hiuksia.

Kaunis tarina siitä, miten kahdesta täysin erilaisesta olennosta, keijukaisesta ja peikosta, voi tulla toistensa kohtalontoverit sopii niin pienemmille kuin jo vähän isommillekin lapsille luettavaksi, mutta suosittelen kirjaa vahvasti myös aikuisille.

"Ikkunan toisella puolella, ihan vähän matkan päässä hän näki valtavan mustan, salaperäisen metsän, jota kutsuttiin Turmiometsäksi. Sinne hän oli aina halunnut päästä seikkailemaan."

Roald Dahlin Tynkätyiset (Art House 2002) on kertomus Villestä, joka äitinsä varoituksia uhmaten karkaa kotipihan ulkopuolelle ja suuntaa kulkunsa juuri sinne, minne oli aina halunnut päästä: salaperäiseen Turmiometsään. Syyttä äiti ei poikaansa ole varoitellut, sillä metsässä huhutaan asuvan kammottava Sylkijä, joka syö ihmisiä, sekä paljon muita omituisia ja vaarallisia otuksia.

Kohtaako Ville tutkimusmatkallaan raivosasti puuskuttavan Sylkijän, joka ravaa uhrinsa kintereillä sylkien kuumia savupilviä sieraimista ja mitä ovat Tynkätyiset, joiden olemassa olosta ei kukaan tiedä mitään? Näihin kysymyksiin löydät vastauksen kirjan sivuilta.

Villen hurja seikkailu sopii mainiosti pientä jännitystä kaipaaville ja hirmuista Sylkijää pelkäämättömille rohkeille lapsille.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on Kirsti Mäkisen kertomana Topeliuksen lukemisia lapsille (WSOY 2013) sekä Anne Sussien Satujen ihmemaa (Kirjalito 1995). 

Satujen ihmemaa sisältää monia tuttuakin tututmpia satuja kuten Lumikki, Tuhkimo sekä Hannu ja Kerttu lumoavan kuvituksen kera. Tämä kirja on yksi omia suosikkejani lapsuudesta. Nämä tarinat ovat kuultu satoja kertoja, mutta yhä edelleen niissä on jokin taika, joka saa pauloihinsa kerta toisensa jälkeen.

Topeliuksen lukemisia lapsille sisältää myöskin satuja, joita ovat lukeneet ja kuunnelleet tämän päivän isät ja äidit sekä jo monet sukupolvet ennen heitä. Kirjaan on valikoitu Topeliuksen satuja, jotka Kirsti Mäkinen on kertonut uudelleen kielellä, joka on nykyajan lapsille helpommin ymmärrettävissä. Mukaan mahtuu muun muassa taianomaisia tarinoita Lapista kuten Sampo Lappalainen ja Tähtisilmä, tarinoita, joissa lapset ovat sankareina kuten Pikku Matti ja Pilvijättiläinen sekä tarinoita noidista ja haltijoista kuten Vattumato ja Adalminan helmi.

Nämä satukirjat sisältävät siis useampia erillisiä tarinoita, jotka ovat sopivan lyhkäisiä iltasaduiksi uneliaamillekin lapsille sekä lapsille, jotka eivät malta pysyä kovin pitkään paikallaan. Toki niissä on jännitystäkin sen verran, että tarina varmasti pitää kuuntelijan otteessaan. 

Nämä kaikki kirjat ovat saatavissa Teuvan kirjastosta lastenosastolta satukokoelmien joukosta. Sieltä löytyy paljon myös muita tuttuja ja kaikkien rakastamia klassikoita, mutta myös hieman tuntemattomampiakin tarinoita, jotka odottavat lukijaansa. Kannattaa siis tulla tutustumaan tarjontaan!

Kirjavinkkejä lapsille on tulossa vielä lisää Teuvan kirjaston instagram-tilillä, joten olkaahan tarkkoina!😊

Ella Rintala