Kirjastolla on imua

Teuvan kirjaston avoinna oleva kirjastovirkailijan paikka on herättänyt kovasti kiinnostusta, mikä on luonnollisesti hieno juttu kirjaston kannalta. Peräti 38 hakemusta saapui määräaikaan mennessä, joista 28 täytti työpaikkailmoituksessa vaaditun pätevyysvaatimuksen. Tämä oli selvästi enemmän kuin oli odotusarvo.

Hakijoita oli eri puolilta Suomea ja varsin erilaisilla taustoilla. Näistä on valittu kahdeksan henkilöä haastattelutilaisuuteen, joka pidetään kesäkuun aikana.

Edelleen olen vakuuttunut siitä, että tulemme saamaan hyvän työntekijän joukkoomme.

Aki

Työmaa odottaa uutta virkailijaa.

Hannelen läksiäiset

Viimeisen työpäivän hyllytystä kirjaston hämyssä.

Tänään torstaina on Hannele Haaviston viimeinen työpäivä Teuvan kirjastossa ennen eläkkeelle siirtymistä. Aamu alkoi vielä tavallisilla rutiineilla palautusten ja hyllyttämisen parissa, mutta muuten päivä onkin hyvin erityislaatuinen.

Aamupäivällä pidetyssä läksiäistilaisuudessa oli paikalla noin 15 entistä ja nykyistä työkaveria. Tunnelma oli koskettava ja hieman haikeakin, kun Hansu muisteli monia vuosien varrella tapahtuneita asioita.

Kunnalta Hannele sai virallisina läksiäislahjoina mm. kultaisen ansiomerkin 30 vuoden työurasta kunnankirjaston palveluksessa. Huomionosoituksia oli luovuttamassa sivistysjohtaja Pauliina Niemi sekä sivistyslautakunnan sihteeri Paula Simelius.

Sivistysjohtaja Pauliina Niemi luovuttaa ansiomerkin.

Kunnan työntekijät olivat keränneet oman lahjansa kirjekuoreen, jonka sisällöstä Hannele voi nauttia haluamallaan tavalla. Moni antoi myös henkilökohtaisia muistamisia, mm. runon ja käsityön muodossa. Ja kukkia tuli totta kai sylillinen. Kaiken muistamisen jälkeen Hansu lausui vielä omat kiitossanansa liikuttavaan tapaan.

Perinteiseen tyyliin puheiden jälkeen nautittiin kakkukahvit, jotka olivat jälleen runsaat ja makoisat. Rääppiäisillekin jäi vielä ihan riittävästi.

Juhlapöydän antimia.

Läksiäisvieraat nauttivat mukavasta ja lämpimästä tunnnelmasta kahvipöydässä rupatellen ja lähtivät tahoilleen varmasti mahat täynnä.

Hannelen työpäivä jatkuu vielä hetken, kunnes koittaa uusi aika. Ensin kesäloma ja sitten ansaitut eläkepäivät. Vääjäämättä Teuvan kirjastossa tapahtuu sukupolven vaihdosta, kun pitkäaikaiset työntekijät siirtyvät eläkkeelle ja nuoremmat jatkavat kirjaston asiakkaiden palvelemista.

Kiitos Hansu sinulle vielä meidän kaikkien puolesta siitä mitä olet kirjaston ja sen asiakkaiden hyväksi tehnyt ja leppoisia eläkevuosia.

Aki

Kaikki alkaa aakkosista

Aika se vain juoksee. Viimeinen harjoitteluni loppuu ja valmistun lauantaina. Nyt alkaa töiden metsästys. Ensimmäinen hakemus on jo toimitettu – saas nähdä kuinka käy!

Uutena asiana viimeiselle työssäoppimisjaksolleni tuli (ainakin) luettelointi, ja sitä minä jännitin! Kauhukuvat eri tietokantojen syövereistä kummittelivat mielen perukoilla.  No, onnistuihan se – ja on vielä mukavaakin. Kiitos paljon kirjaston väelle opetuksesta! Onhan (luetteloinninkin) osaamisessa vielä aukkoja ja kokoajan opin uutta mutta minulle luettelointi on ollut koko ajan hyppäämistä ahaa-elämyksestä toiseen.

Näinä viime viikoilla olemme koko kirjastoväen kanssa miettineet aakkostusta. Yksinkertainen asia vai mitä? Ei kuitenkaan aina. Kaikki alkoi englanninkielisistä Mac- ja Mc-alkuisista sukunimistä. Nämähän lausutaan samalla tavalla ja tarkoittavat samaa. Ne on myös hyllytetty aikaisemmin samaan paikkaan (Mc luettu Mac:nä), ja hyllytetään edelleenkin joissain kirjastoissa. Entäs sitten sellaiset kirjaimet/merkit kuin æ, ø, đ ja þ? No, æ:n voi päättelemällä saada oikeaan paikkaan ae-kohtaan mutta muut? Jotta asia ei jää vaivaamaan mieltänne, voin kertoa että, ø luetaan ö:nä, đ d:nä ja þ th:na; sitä ei olisi heti arvannut! Lisäapua aakkostusongelmiin löytyy mm. https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/abc.html -sivulta.

Kirjaston salaiseen maailmaan saan pulahtaa jälleen kesällä, kun tulen Teuvalle lomittajaksi. Tulisikohan silloinkin vastaan uusia, vierasperäisiä kirjaimia? Innolla odotan.

Näiden tuuminkien myötä toivotan itse kullekin lämmintä kesää ja nähdään heinäkuussa!

Kati

Väärä hälytys

Näin sitä oppii uutta. Ei meillä kirjaston sisällä siis olekaan mitään kätköä. Kiitos vain kaikille edelliseen kirjoitukseen kommentteja lähettäneille. Ajatus toki oli ihan jännä, että olisi ollut. Mutta asia ylitti ainakin jonkinlaisen uutiskynnyksen, koska blogin kävijälaskuri meni ns. katosta läpi. Samoin TeuvaOn facebook-sivun linkkiä on klikattu valtavasti. Geokätköilypiireissä sana näköjään kiirii nopeasti.

Toki tuon "hyllyllä" termin olisi voinut ymmärtää oikeinkin, kun eihän kirjastossakaan kirjat ole hyllyllä vaan hyllyssä. Jos nyt hiuksia aletaan halkomaan...

Jossakin täällä on kätkö...

Jossain tässä kirjaston ympäristössä kuitenkin on siis kätkö. Joku kommentoija kertoi, että lupakin on kysytty ja varmasti aivan oikealta taholta, joten asia on sikälikin ok. Pitää tarkkailla pihamaata nyt jatkossa vähän "sillä silmällä", jos siellä ollaan etsimässä jotain.

Mutta jos jotain asian harrastajaa kiinnostaa saada oma kätkö kirjaston sisälle, niin voi tulla juttelemaan minun kanssa siitä, mikä voisi olla mahdollinen paikka. Vaikka ymmärsin, ettei tämän tyyppiset kätköt ole ollenkaan tavanomaisia, vaan kätköt ovat yleensä ulkona.

Aki

Geokätkö kirjastossa

Kaikkeen sitä törmää, kun on kirjastossa töissä.

Eilen iltapäivällä oli kaksi nuorta poikaa tullut lainaukseen kyselemään opaskirjaa geokätköilystä. Kun sellaista ei meidän hyllystä löytynyt, sain käsiini hankintaehdotuksen. Jos hankintoja tehdessäni tällainen geokätköilystä kertova kirja tulee vastaan, niin sen voisi hankkia.

Minäpä siinä sitten vielä aloin katsomaan, että mikähän se tilanne asian suhteen on ja päädyin pian geokätköilysivustolle www.geocache.fi. Löysin sivustolta sitten oppaankin, joka varmasti olisi ollut sopiva pojille. Tässäpä linkki suoraan oppaaseen. Ehkä tämä opas oli jo tuttukin.

Mutta siinä etsiessä törmäsin muuhunkin. Nimittäin tietoon, että Teuvan kirjastossa, ja kaikesta päätellen siis kirjaston sisällä, on piilotettuna geokätkö.

Ensimmäinen kuvakaappaus geokätkösivuston tiedoista kertoo, että kyse on vain premium-jäsenille avautuva vihje. Joten emme tiedä missä tämä kätkö tarkalleen sijaitsee. Se kuitenkin selviää, että kätkö on laitettu paikalleen 28.1.2015. Eli aika tarkkaan neljä kuukauta sitten. Kätkön koko on "micro" ja oppaasta löytyi sillekin määritelmä. "Micro on yleisimmin filmipurkki tai suunnilleen sen kokoinen rasia johon mahtuu vain lokikirja (tai yleensä lokilehtinen) kävijöiden lokkauksia varten ja kynä." Pieni vihreä laatikko kuvassa vasemmalla taas kertoo, että kyseessä tavallinen peruskätkö.

Toinen kuvakaappaus antaa vielä lisävihjeen, että kätkö on hyllyllä ja että sen vaikeustaso ja kätkön maasto ovat 1,0. Eli helppo pitäisi olla.

No, sen voin sanoa, että emme ole kätköön törmänneet tai ainakaan kukaan ei muista (tai tunnusta, heh!). En tiedä onko kukaan muukaan. Sitäkään ei voi varmaksi sanoa, että onko kätkö ylipäänsä vielä hyllyssä. Mutta oletus on, että hylly on asiakastiloissa.

Geokätköily on hauska harrastus. Itse olen sitä lasten kanssa testaillut muutaman kätkön verran ihan noin huvikseen ja ilman mitään GPS-laitteita tms. Eikä sekään sinänsä haittaa, että kirjastoon on laitettu kätkö, mutta sen verran kätkön piilottajalle voisi viestiä laittaa näin blogin välityksellä, että kirjaston henkilökunnan olisi ns. "ihan kiva" tietää missä kätkö tarkalleen sijaitsee. Voi olla, että tärvelemme kätkön tahattomasti tai jos joku sen meistä löytää, niin sen myös poistaa ja hävittää tietämättä mikä se oli. Jos paikka on kaikin puolin ok, niin sielläpä on. Emme kerro tietoa eteenpäin.

Sitä jäin vain miettimään, että jospa kätkön tekijä on sitten kuitenkin joku meistä työntekijöistä...

Aki

Minivampyyrit Perälässä ja Äystöllä

Tänään oli Perälän ja Äystön kouluilla erilainen päivä, kun Henry Ahon kirjoittama ja Harri Istvan Mäen kuvittama toinen Minivampyyrit-kirja julkaistiin kouluilla järjestetyissä kirjailijavierailuissa. Uuden kirjan nimi on Minivampyyrit ja sihisevien liskojen saattue. Ja kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä kirjassa seikkaillaan Teuvan maisemissa. Kirjastolle on tilattu kolme kappaletta kirjaa, jotka ovat aivan pian lainattavissa.

Harri piirtää minivampyyriä Perälässä.

Kouluilla kaikki oppilaat olivat kerääntyneet samaan tilaan kuuntelemaan ja ennen kaikkea kyselemään tekijöiltä kaikenlaista kirjan tekemiseen liittyvää. Julkkareiden aluksi luin pienen otteen kirjan alusta, jotta päästiin virittäytymään tunnelmaan ja sitten lapset saivat kysellä kirjan tekijöiltä kysymyksiä. Ja paljon hienoja kysymyksiä oli keksittykin. Henry ja Harri kertoivat omasta osuudestaan kirjan synnyssä ja kaikesta muustakin, mm. lempielokuvista ja lemmikkien määrästä.

Perälän koulun oppilaat kuuntelevat tarkkaavaisina.

Ja samalla Harrin kynästä syntyi taululle ja piirtoheitinkalvolle minivampyyrihahmoja sekä muita piirustuksia, jotka huvittivat kovasti lapsia. Molemmissa kouluissa muutama oppilas pääsi jopa malliksi, kun Harri näytti miten näppärästi ihmisenkin voi piirtää aivan näköisekseen muutamalla viivalla.

Harri piirteli koko ajan hahmoja. Tässä ollaan Äystön koululla.

Lisäksi molemmilla kouluilla oppilaat saivat osallistua neljännen minivampyyrikirjan tekemiseen, kun Henry kertoi, että lapset saisivat kertoa minkä näköinen naisminivampyyrihahmo kirjassa esiintyisi. Molemmilla kouluilla tuli hyviä ehdotuksia ja Harri piirsi ohjeiden mukaan hauskan minivampyyrin. Jätetään vielä arvoitukseksi, minkä näköisiä naisista tuli.

Henry kertoo kirjan tekemisestä Äystön koululla.

Lopuksi kirjailija oli lahjoittanut kuusi kirjaa molemmilla kouluilla arvontaan. Kaikille luokka-asteille arvottiin yksi kirja ja onnekkaat lapset saivat vielä omistuskirjoitukset kirjoihinsa molemmilta tekijöiltä.

Arvonnassa kirjan voittaneet saavat omistuskirjoituksen.

Iloisten ja rentojen tapahtumien jälkeen kotia kohti lähti hymyssäsuin itse kukanenkin. Oli mukavaa, että vierailut kyläkouluihin onnistuivat näin hienosti. Kiitos vielä koulun oppilaille ja opettajille lämpimästä vastaanotosta ja järjestelyistä. Tarkoitus on, että kirjaston järjestämiä kirjailijavierailuita on myös tulevaisuudessa.

Aki