Lukutaidosta

Olin kirjoittamassa blogitekstiä kirjastomme juhlavuodesta (julkaistaan myöhemmin), kun päädyin pohtimaan lukutaitoa ja sen heikentymistä. Tästä aiheesta pääsin puhumaan, enemmän tai vähemmän, koulujen vanhempainilloissa.

Lukutaito ei ole pelkästään kirjainten oikeaoppista lausumista vaan myös -etenkin- luetun ymmärtämistä ja sen soveltamista.

Lukutaito Suomessa on edelleen maailman kärkeä mutta uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan heikosti lukevien määrä on lisääntynyt selvästi. Muutama vuosi sitten oli Ylellä juttu Lukeva koulu -hankkeesta, jossa kerrottiin myös ammattikoulun äidinkielenopettajasta, jonka piti lukea tehtävänannot ääneen tallenteeksi oppilailleen, koska he eivät ymmärtäneet lukemaansa. Tämä on ääriesimerkki mutta huolestuttava sellainen.

Lukutaito on kuin mikä tahansa lihas; se vahvistuu, kun sitä harjoittaa. Lukemaan siis!

 Hyvä lukutaito ehkäisee syrjäytymiseltä ja edistää tasa-arvoa. Ihmiset, jotka lukevat enemmän menestyvät todennäköisesti paremmin koulussa ja sitä kautta työelämässä verrattuna niihin, jotka eivät lue.

Mutta koulumenestys ei ole ainut syy miksi kirjaan kannattaa tarttua.

Lukeminen edistää terveyttä ja hyvinvointia. Syke alkaa laskemaan, lihasjännitys vähenee, stressitaso alenee jo kuuden minuutin lukemisen jälkeen; oli luettava sitten kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta tai sanomalehtiä. Luetteko te kuusi minuuttia päivässä? Entä teidän lapset/vanhemmat/siskonkaimanserkku?

Perheissä, joissa luetaan iltasatu, 1-6-vuotiaan lapsen yöuni kestää keskimäärin puoli tuntia pidempään verrattuna perheisiin, joissa ei lueta.

Lisäksi lukeminen harjoittaa pitkäaikaismuistia, kehittää sosiaalisia taitoja, parantaa keskittymiskykyä ja opettaa empatiaa. Unohtamatta tietenkään sanavaraston laajenemista ja mielikuvituksen rikastumista. Lisää lukemisen hyödyistä voi lukea Lukukeskuksen sivuilta.

Miten lapsen tai nuoren sitten saa lukemaan? Lyhyt vastaus: esimerkin kautta. Lukevatko lapsen ympärillä olevat aikuiset itse? Mikä on heidän asenne lukemiseen? Ja sellainen käytännön kysymys kuin: Onko kirjoja saatavilla? Jos aikuisten asenne lukemiseen on välinpitämätön tai vähättelevä, ei lapsi välttämättä edes uskalla ottaa kirjaa esiin.

Käykää siis kirjastossa ja pyytäkää suosituksia!

Joka vuosi kirjastolta käy kirjavinkkari vinkkaamassa jokaisessa nelosluokassa. Näin me tuomme kirjoja lähemmäs lapsia ja yritämme sytyttää lukukipinöitä. Myös muut luokka-asteet ja esim. yhdistykset saavat pyytää vinkkausta, toteutamme niitä mahdollisuuksien mukaan.

Oikean kirjan löytäminen on tärkeää. Ei kukaan jaksa lukea (omasta mielestään) huonoa kirjaa ja pahimmassa tapauksessa lukeminen voi tyssätä kokonaan sen yhden kirjan takia. Itse aina kerronkin vinkatessani, että kirjaa ei ole pakko lukea loppuun! Kun kohdalle sattuu kirja, jota ei saa luettua loppuun, mieti miksi? Mikä teki tästä kirjasta huonon? (Itse en tykkää mm. murteella tai kokonaan puhekielellä kirjoitetuista kirjoista). Sitten vain kirjastoon ja uusi kirja kokeiluun! Ja kysykää tosiaan apua; teitä varten me kirjastossa ollaan :)

Palkinnot kannustavat kaikkeen, myös lukemaan. Mikä sopisi teille? Kävisikö peliaika palkinnoksi? Tai jokin himoittu esine? Tehtäisiinkö retki niin kauas kuin on luettu, yksi sivu = yksi kilometri; tai puoli kilometriä niin pääsee takaisinkin. Kysykää lapselta ja miettikää yhdessä mikä teidän kannustin on.

Perinteisten, paperisten kirjojen lisäksi kannattaa koittaa muita formaatteja: äänikirjoja ja e- (eli sähköisiä) kirjoja. Löytyisikö luettavaa vaikka lukudiplomin kautta?

Viimeinen vinkki: lukekaan ääneen, lapsen iästä riippumatta. Yhtä lailla nuoret tykkäävät (alkuvastustuksen jälkeen) kuunnella ääneen lukua -ja lisäksi side vanhemman ja lapsen välillä voimistuu!


Antoisia lukuhetkiä <3

~Kati