Teuvan kirjastosta löytyy vielä vanha ja perinteinen käsikirjasto. Siis paikka, jossa on kirjallisuutta, jota ei käytännössä lainata kotiin, vaan sitä luetaan lähtökohtaisesti kirjastossa.
Käsikirjaston perusajatus on, että sen sisältämä aineisto ja tieto ovat käytettävissä aina, kun kirjasto on avoinna. Käytännössä nämä teokset ovat ajantasaisia hakuteoksia, tietosanakirjoja sekä laajoja yleisesityksiä tietystä aiheesta. Tällaiset kirjat ovat yleensä niin kookkaita, että senkään vuoksi ne eivät ole kovin käteviä kotiin lainattavaksi. Näin siis ainakin joskus ennen...
Nykyään käsikirjastot ovat vähitellen katoamassa kirjastoista ja osassa näin on jo käynyt. Vähintään niitä on supistettu huomattavasti. Teuvallakin käsikirjaston kokoelma on ollut melko kattava, kuin kirjasto minikoossa. Mutta aikaa myöden sen käyttö on vähentynyt lähes olemattomaksi ja tämä fakta pakottaa muutokseen. Pari syytä vähäiseen käyttöön tulee heti mieleen.
1. Käsikirjaston heikko sijainti yläkerran perimmäisessä nurkassa, näin ulko-ovelta ajateltuna ainakin. Sinne ei kukaan tule sattumalta, vaan tarkoituksella. Käsikirjaston ei tietenkään tule ollakaan mikään kohtaamispaikka, vaan rauhallinen lukutila, mutta kävijöiden vähyydestä voi myös päätellä, että sinne ei ole ollut asiaa. Katso kohta 2.
2. Tiedonvälityksen räjähdysmäinen lisääntyminen internetin tultua käytännössä kaikkien yleiseen käyttöön on vienyt pohjan pois vanhalta käsikirjastolta. Nimenomaan ajantasaisen tietosanakirjamaisen tiedon hakemisessa käsikirjasto ei voi kilpailla Googlen tai ylipäänsä netin kanssa. Jos nyt pitää vaikka pikaisesti selvittää millainen on bakteeri, niin alle sekunnissa Google antaa puoli miljoonaa osumaa. Siinä ajassa ei ole päässyt edes tuolilta ylös, saati että olisi ehtinyt kirjastolle asti ja löytänyt bakteerin tietosanakirjasta. Sitä paitsi, kirjaston kirjassa saataa olla jo vanhentunutta tietoa eikä kirjasto ole aina auki.
Miksi Teuvalla sitten on vielä käsikirjasto, kun se on niin auttamattoman kankea eikä sinne edes pääse aina, kuten Googleen?
Käsikirjasto voi olla toisenlaisen tiedon paikka, kuin vain pikaisen tiedon lähde. Sen vahvuus voi olla juuri siinä, että se on rauhallinen ja hidas. Tietosanakirjat ovat menneisyyttä, eikä niiden perään kannata haikailla. Mutta tietoa kirjoihin kannattaa edelleen painaa, siitä olen varma. Käsikirjastoon voimme edelleen sijoittaa suurteokset, jotka kertovat suhteellisen ajattomasti, monipuolisesti ja ennen kaikkea luotettavasti aiheestaan ja ilman välitöntä vaaraa, että kirjan tieto on huomenna jo vanhaa tai jopa väärää. Tässä suhteessa oikeus- ja lääketieteeseen liittyvät kirjat ovat hankalia, mutta mm. taide ja historia ovat kiitollisempia teemoja. Tutkimus tuo totta kai aina uutta aiheeseen kuin aiheeseen, mutta perusteokset pitävät pintansa melko hyvin. Näitä suurteoksia tuskin kukaan enää hankkii kotiinsa, kuten tehtiin vielä muutama vuosikymmen sitten. Mutta kirjastossa ja nimenomaan käsikirjastossa voi olla niille sopiva paikka. Edelleenkään isot kirjat eivät ole omiaan kotiin kannettaviksi, vaan niitä on mukavampi selata ja lukea kirjaston rauhallisessa ympäristössä.
Kirjaston tehtävä on seuloa käsikirjaston hyllyihin juuri ne teokset, jotka sinne aiheensa puolesta sopivat ja jotka ovat laadullisesti paikkansa kokoelmassa ansainneet. Tätä työtä teemme parhaillaan. Jatkossa käsikirjasto on varmasti pienempi kuin ennen, mutta toivottavasti se laadukkaan sisältönsä ansiosta löytää vielä käyttäjäkuntansa. Voin nimittäin melkein luvata, että Teuvan kirjaston käsikirjastosta löytyy sellaistakin aineistoa, jota ei löydy Googlettamalla.
Aki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti