Kirjoista ja kirjoittamisesta II

Kuten niin monta kertaa aiemmin, kyllästyin kirjaan. Sadan vuoden yksinäisyys menee nyt siis hyllyyn odottamaan parempia aikoja. Luultavasti otan sen mukaan, kun menen syyskuussa lomalle Thaimaahan. Ehkä sen lukemiseen ei mene sataa vuotta.

Kun laitoin kirjan sivuun, aloitin tietysti heti toisen kirjan lukemisen. Luin Winston Groomin kirjoittaman Forrest Gumpin. Tämä oli sikäli mielenkiintoinen kirja lukea, että olen nähnyt elokuvan ainakin viisi kertaa. Mielestäni elokuva on mainio. Kirja on kuitenkin parempi, kuten yleensä. Oli aika yllättävää huomata, miten vähän asioita oli otettu kirjasta elokuvaan ja miten paljon keksitty lisää. Olen sitä mieltä, että elokuvaan olisi kannattanut ottaa enemmänkin tapahtumia kirjasta. Ainakin siitä olisi tullut siten hauskempi.

Olen jonkinasteinen kirjafriikki. Viikon aikana olen ostanut kymmenkunta kirjaa. Ennestään hyllyssäni on monta sataa teosta, joita en ole vielä lukenut ja varmasti reilusti yli tuhat, jotka olen. Kirjoja ilmestyy liian paljon ja minulla on liian vähän aikaa. Joskus vielä omistan niin ison asunnon, että voin tehdä yhdestä huoneesta kirjaston ja työhuoneen yhdistelmän. Ovatpahan ainakin kirjat jo valmiina. Ei tarvita enää kuin asunto.

Kirjoitusrintamalla kaikki menee juuri niin kuin olen suunnitellutkin. Romaanin korjailu etenee aikataulussa. Kahdesta käsikirjoituksesta odottelen vastauksia kustantamoilta. Sain valmiiksi kauhukokoelman, jota kirjoitan yhdessä ystäväni kanssa. Toki novellit täytyy vielä korjata ja parannella, mutta sen aika on joskus loka-marraskuussa. Lastenkirjaprojekti on jännittävässä vaiheessa. Huomenna saan sen lähetettyä eteenpäin. Toivottavasti siitä pidetään. Tähän projektiin kuuluu Teuvan kirjasto hyvin olennaisena osana, mutta siitä kerron lisää sitten, kun kerrottavaa on.

Seuraava romaani kummittelee mielessäni sitä enemmän mitä lähemmäksi sen aloittaminen tulee. Henkilöhahmot pyörivät mielessä. Joka päivä keksin jonkun uuden kohdan tai tilanteen tarinaan. Näen unia romaanin henkilöhahmojen silmin. Tämä on normaalia ennen uuden kirjan aloittamista. On vaikea pitää näitä ajatuksia taka-alalla. Ne yrittävät väkisin tulla esiin ja siirtyä nyt työn alla oleviin kirjoituksiin. Onneksi ei ole enää kauan, kun saa aloittaa. Tiedän tasan tarkkaan mistä tulen lähtemään liikkeelle. Sitä en tiedä, mihin tarina tulee päättymään ja juuri se on parasta kirjoittamisessa.

Henry Aho