Poistot

Aina silloin tällöin asiakkaat kysyvät, miksi joku kirja on poistettu kirjaston kokoelmista. Tänäkin vuonna poistokirjamyynnin yhteydessä näitä kysymyksiä kuului.

Tässä muutama syy ja perustelu ilman mitään tärkeysjärjestystä.

1. Kirjaa ei ole enää lainattu.
Riippuu tietenkin teoksesta ja kirjastosta, kuinka pitkä aika riittää poistoperusteeksi. Osa teoksista on ns. klassikoita, joita ei poisteta vaikka niitä ei olisi lainattu vuosikymmeniin. Mutta joidenkin kirjojen osalta muutama vuosi riittää jo kertomaan sen, ettei sitä enää kaivata.

2. Kirja on korjaamattoman huonossa kunnossa lainaukseen.
Joskus kirja vain ei enää kestä sitä, että sitä luetaan ja luetaan. Suosittuja ja loppuunmyytyjä kirjoja yritetään aina tarvittaessa korjata, mutta silläkin on rajansa. "Irtolehtipainosta" ei kannata tekohengittää turhaan, jos sivut eivät suostu enää pysymään kiinni kansissa.

3. Kirjassa on vanhentunutta tietoa. (Ja siitä on saatavilla uusittu painos.)
Vanhentuneen tiedon tarjoaminen asiakkaille on hieman kaksipiippuinen juttu. Teoksen tietojen hyödyntäminen on aina asiakkaan vastuulla, mutta kirjaston tehtävä on tarjota ajanmukaista tietoa. Eli jos kirjan sisältö ei ole enää paikkansapitävää, niin se tulisi päivittää. Jos uusittua painosta ei ole saatavilla, niin usein se tuorein esitys jätetään edelleen hyllyyn, vaikka osa tiedoista olisi vanhentunutta. Kun kirjan sisällöstä suurempi osa alkaa olla vanhentunutta, voidaan kirja poistaa, vaikkei uudempaa tietoa olisikaan tarjolla. Tämä ongelma koskee yleensä lakikirjoja sekä sairaudenhoitoon ja lääkkeisiin liittyviä kirjoja.

4. Kirjastolla on useita kappaleita samaa kirjaa
Suosikkeja pyritään hankkimaan mahdollisuuksien mukaan useita kappaleita, jotta varausjonot olisivat kohtuullisen lyhyitä. Teuvalla tämä tarkoittaa yleensä 2-4 nidettä. Kun suurin kysyntä laantuu, on turhaa pitää kokoelmissa useita kirjoja, kun yksikin riittää. Tällöin ylimääräiset poistetaan. Joskus näin käy jo muutaman vuoden kuluessa kirjan julkaisusta. Poistokirjojen joukossa voi siis olla tuoreitakin opuksia.

Poistoja tehtäessä mietitään näitä kysymyksiä ja aina päätöksen tekeminen ei ole helppoa. Kaikilla meillä on omia mielipiteitä siitä, mikä tulisi säilyttää ja mikä ei. Yleinen linja on kuitenkin selvä ja kaikki ymmärtävät, että poistoja on tehtävä. Suurin osa poistettavista kirjoista päätyy myyntiin, mutta esimerkiksi selvästi vanhentuneita lakikirjoja ei myydä, vaan ne menevät paperinkeräykseen.

Kirjaston ylläpitäminen on kiertokulkua. Kun uutta hankitaan, pitää vanhaa poistaa. Kirjasto ei ole arkisto. Suositus on, että poistot olisivat 8 % kokoelmasta. Teuvalla tämä tarkoittaa runsasta 6000 teosta joka vuosi. Se on valtava määrä ja siihen pyritään, mutta ei aina päästä. Käytännössä suurin osa poistoista on kirjoja, vaikka muutakin aineistoa voidaan poistaa samoin perustein.

Fyysiset tilatkin antavat käytännön rajat kokoelmalle. Kaikkea ei voi, eikä tulekaan säilyttää kirjaston omissa hyllyissa. Siksi on olemassa esimerkiksi kirjastokimpat (kuten Krannit). Viimeisenä "lukkona" toimii kaikkien Suomen kirjastojen tuki ja turva, Varastokirjasto Kuopiossa, jonne voi lähettää omista kokoelmista poistettuja kirjoja, jos niitä ei missään muualla enää ole. Kimppaa ja Varastokirjastoa voi pitää oman kirjaston kokoelmien jatkeena. Näitä kannattaa asiakkaiden ja kirjastojen hyödyntää aktiivisesti.

Aki